Pääsiäinen alkaa olla ohi ja huominen arki pyörii jo mielessä monellakin tapaa. Tietysti huomisen työt jo tuolla alitajunnassa ahdistavat, mutta vielä enemmän nyt askarruttaa pt:n "kuntohaaste". Olen yrittänyt viimeisen viikon aikana totutella ajatukseen miten muutan "koko elämäni". No, ehkä hieman liioittelen, mutta vaan hieman.
Ajatushan on siis se, että huomisesta alkaen aina vappuun asti (5 viikkoa!!) pyrin noudattamaan pt:n antamaa liikuntaohjelmaa ja samalla pitäisi tuo ruokavalio muuttaa aika radikaalisti. Jo pelkästään tuon liikuntaohjelman läpivienti on todella haasteellista, sillä viikossa pitäisi saada 5-7 liikuntasuoritusta. Nykyiseen n. 1,5 suoritukseen verrattuna määrä on iso. Arveluttaa, miten kroppa kestää ja toisaalta mistä saan järjestymään aikaa tuohon liikuntaan. Sohvalla pitää ainakin viettää vähemmän aikaa!
Haasteesta kuitenkin tuo liikunta on se helpompi juttu, tuo ruokavalio kauhistuttaa jo valmiiksi. Ainoastaan aamupala on jokseenkin "kunnossa", päivän muut syömiset sitten taas ei :(. Eniten pielessä on määrä (ja ehkä vähän laatukin) kerta-annoksina sekä syöntitheytenä. Siis liian paljon ja liian usein. Ongelma on tiedossa.
Housunkaulus puristaa, hame ei mahdu päälle ja portaat saa puuskuttamaan. Olisiko tässä riittävästi motivaatioon? Fillarin renkaat on täytetty, huomenna se alkaa. Raportoin epäonnistumiseni täällä.
Elämänhallintaa, painonhallintaa, kauneutta ja vaatteita. Keski-ikäisen naisen elämää yleisesti
maanantai 28. maaliskuuta 2016
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Personal trainerin haaste
Minulla on ollut reilut pari vuotta mahdollisuus saada pt:lta kunto-ohjelma ja muutakin treenaukseen liittyvää ohjausta. Pakko myöntää, minulla on myös pt:n laatima ruokavalio. Näistä tuo kuntopuoli on paremmin hoidettu. Ja sekin on todella huonosti hoidettu tämän vuoden puolella, vaikka viime syksynä loukkaantunut käsi sallii nyt täysipäisen treenauksen.
Olen väsynyt. Alkuvuosi on ollut todella stressaavaa ja kiireistä. Töissä on kiirettä ja töitä on vähän liikaa. Matkapäiviä on ollut useina viikkoina useita ja se on saanut ruokavalion ihan sekaisin. Eikä "kotipäivinäkään" ole ollut helppoa noudattaa mitään järkevää ruokavaliota. Minulla on väsyneenä hillitön makean himo. Ja kun annan sille "periksi", määrät on melko holtittomia. Tuossa juuri meni n. 200 g täytelakua kevyesti nassuun. Siitä seuraa sitten morkkis ja äklöolo. Eli seuraavaksi ainakin maistuu suolainen... jotenkin tämä pitäisi saada poikki.
Olen voivotellut tilannettani pt:lle joka heitti kovan haasteen; pääsiäisestä vappuun tiukkaa treeniä ja ruokavaliota. Helposti innostuvana olin heti valmiina skabaan. Nyt kun pääsiäinen on käsillä ja ensi viikolla pitäisi aloittaa, niin pikkuhiljaa alkaa kaduttaa. Minusta ei taida olla tähän. Liikuntaan pitäisi saada kunnon suoritteet viisi kertaa viikossa ja ruokavaliosta pitäisi karsia pois herkut ja iso osa hiilihydraateista muutenkin. Eikä ruokamäärätkään ole kovin valtavia. Siinä sitä on haastetta kerrakseen!
Pieni toive onnistumisesta on, sillä tuohon ajanjaksoon osuu vain neljä matkapäivää. Ja jos saisin pääsiäisenä levättyä ja nukuttua pois tätä väsymystä, niin saattaisi jollain tasolla onnistuakin. Mutta tällaiselle perfektionistille kaikki muu kuin täydellisyys on epäonnistumista. Välimuotoja ei tunneta. Nyt vaan keräämään tsemppiä haasteeseen!
Olen väsynyt. Alkuvuosi on ollut todella stressaavaa ja kiireistä. Töissä on kiirettä ja töitä on vähän liikaa. Matkapäiviä on ollut useina viikkoina useita ja se on saanut ruokavalion ihan sekaisin. Eikä "kotipäivinäkään" ole ollut helppoa noudattaa mitään järkevää ruokavaliota. Minulla on väsyneenä hillitön makean himo. Ja kun annan sille "periksi", määrät on melko holtittomia. Tuossa juuri meni n. 200 g täytelakua kevyesti nassuun. Siitä seuraa sitten morkkis ja äklöolo. Eli seuraavaksi ainakin maistuu suolainen... jotenkin tämä pitäisi saada poikki.
Olen voivotellut tilannettani pt:lle joka heitti kovan haasteen; pääsiäisestä vappuun tiukkaa treeniä ja ruokavaliota. Helposti innostuvana olin heti valmiina skabaan. Nyt kun pääsiäinen on käsillä ja ensi viikolla pitäisi aloittaa, niin pikkuhiljaa alkaa kaduttaa. Minusta ei taida olla tähän. Liikuntaan pitäisi saada kunnon suoritteet viisi kertaa viikossa ja ruokavaliosta pitäisi karsia pois herkut ja iso osa hiilihydraateista muutenkin. Eikä ruokamäärätkään ole kovin valtavia. Siinä sitä on haastetta kerrakseen!
Pieni toive onnistumisesta on, sillä tuohon ajanjaksoon osuu vain neljä matkapäivää. Ja jos saisin pääsiäisenä levättyä ja nukuttua pois tätä väsymystä, niin saattaisi jollain tasolla onnistuakin. Mutta tällaiselle perfektionistille kaikki muu kuin täydellisyys on epäonnistumista. Välimuotoja ei tunneta. Nyt vaan keräämään tsemppiä haasteeseen!
torstai 17. maaliskuuta 2016
Kutsu kauneuteen vol 2
Taas on kauneusviikot pyörineet ja paikallinen Sokos järjesti perinteisen Kutsu kauneuteen -tapahtuman. Tällä kertaa oli tarjolla kaksi vaihtoehtoista tapahtumaan. Toinen oli Sensain ja toinen Lancomen. Valitsin tällä kertaa Lancomen, sillä syksyllä kävin tuolla Sensain illassa.
Nämä Kutsu kauneuteen -tapahtumat ovat kiva tapa saada tietoa uusista tuotteista ja sieltä saa yleensä myös hyviä vinkkejä meikkaamiseen ylipäätään. Tykkään myös siitä, että joukko samasta aiheesta kiinnostuneita naisia kokoontuu yhteen, tarjolla on pientä purtavaa ja puhetta kauneudesta. Sellainen helppo osallistua ja kivan rentouttava tapahtuma, joka ei kuitenkaan sido mihinkään. Sopii ilmeisen hyvin nykyihmiselle. Ainakin sellainen vaikutelma minulle tuli kun katselin runsasta osallistujien määrää.
Itse tilaisuudelta odotin paljon, sillä olen todella pitänyt muutamista Lancomen tuotteista. Etenkin heidän meikkivoiteensa Air de Teint on ollut yksi suosikeistani ja Hypnose ripsiväri on ehdoton luottoripsari Oriflamen ripsarin kanssa. Mutta, mutta... täytyy sanoa, että ilta oli pettymys.
Esittelijä pyysi lavalle vapaaehtoisen meikattavan, mutta sitten kuului "en nyt laita kulmia kun mulla ei ole kulmavärejä mukana", "ei nyt laiteta ripsiväriä kun ei ole taivuttimia mukana" jne. Heidän uuden "huulikiillon" esittelyyn käytettiin paljon aikaa (minusta se oli heidän sama vanha huulikiilto, mutta uudessa pakkauksessa) ja energiaa ja yhteen meikkikynään. Ja koko homma oli ohi puolessa tunnissa. Ja VIP-lahjasta oli VIP unohtunut.
Nämä Kutsu kauneuteen -tapahtumat ovat kiva tapa saada tietoa uusista tuotteista ja sieltä saa yleensä myös hyviä vinkkejä meikkaamiseen ylipäätään. Tykkään myös siitä, että joukko samasta aiheesta kiinnostuneita naisia kokoontuu yhteen, tarjolla on pientä purtavaa ja puhetta kauneudesta. Sellainen helppo osallistua ja kivan rentouttava tapahtuma, joka ei kuitenkaan sido mihinkään. Sopii ilmeisen hyvin nykyihmiselle. Ainakin sellainen vaikutelma minulle tuli kun katselin runsasta osallistujien määrää.
Itse tilaisuudelta odotin paljon, sillä olen todella pitänyt muutamista Lancomen tuotteista. Etenkin heidän meikkivoiteensa Air de Teint on ollut yksi suosikeistani ja Hypnose ripsiväri on ehdoton luottoripsari Oriflamen ripsarin kanssa. Mutta, mutta... täytyy sanoa, että ilta oli pettymys.
Esittelijä pyysi lavalle vapaaehtoisen meikattavan, mutta sitten kuului "en nyt laita kulmia kun mulla ei ole kulmavärejä mukana", "ei nyt laiteta ripsiväriä kun ei ole taivuttimia mukana" jne. Heidän uuden "huulikiillon" esittelyyn käytettiin paljon aikaa (minusta se oli heidän sama vanha huulikiilto, mutta uudessa pakkauksessa) ja energiaa ja yhteen meikkikynään. Ja koko homma oli ohi puolessa tunnissa. Ja VIP-lahjasta oli VIP unohtunut.
lauantai 12. maaliskuuta 2016
Pukeutumisongelmia - taas kerran
On se vaan uskomatonta miten ihmisellä kaapit pursuilee vaatteita eikä kuitenkaan ole mitään päälle laitettavaa! Jotenkin sitä selviää vielä "normi" päivistä, mutta heti kun tulee jotain vähän erilaista niin johan on ongelmia. ja ihan kaikkiin erikoistilanteisiin ei voi tai halua hankkia vaatteita erikseen.
Tällä kertaa ongelmaa tuottaa hautajaisvaatteet. Jos kyseessä olisi joku vähän etäämpi henkilö, löytäisin helposti sopivaa tummaa päälle, mutta tällä kertaa saatamme anoppia viimeiselle matkalle. Ja lisäksi olen ilmeisesti myös yksi kantajista. Eli siitä vähän tulee vähän lisävaatimuksia myös pukeutumiseen.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että eräs tumma mekko, jossa edessä on vaaleaa kuviota mustien saappaiden kanssa sopii hyvin. Mutta siinä tuli sitten ongelmaksi takki. Jos olisi talvi ja pakkasta minulta löytyisi sopiva pidempi tumma takki. Nyt kuitenkin on jo niin kevät, ettei sellainen karvatakki tule kysymykseen. Keväisempi tumma takki taas on lyhempää mallia, joten sen istuvuus mekon kanssa mietityttää.Eli sen takin kanssa voisi toimia housuasu paremmin.
Housuasu edellyttäisi sopivat housut ja yläosan sekä settiin sopivat kengät. Arvaa, onko mulla sellaista! On kyllä mustat housut, pari erilaista mustaa yläosaa ja mustat kengät. Ne vain ole hankintoja joita tehdessä on ollut mielessä hautajaiset. Parit juhlavat housut ja musta paita blingin blingillä löytyy.
Olen aina välillä suunnitellut hankkivani mustan perusjakkupuvun. Taas mietin, miksi en ole sitä hankkinut??? Tässä(kin) tilanteessa se toimisi pelastajana. Pitänee laittaa hankintalistalle, tosin näihin hautajaisiin siitä hankinnasta ei ole pelastajaksi. Pakko keksiä jotain muuta. Jospa kävisi vielä kerran tutkimassa kaapit, jos vaikka löytyisi jotain mitä en edes itse muista omistavani :)
Tällä kertaa ongelmaa tuottaa hautajaisvaatteet. Jos kyseessä olisi joku vähän etäämpi henkilö, löytäisin helposti sopivaa tummaa päälle, mutta tällä kertaa saatamme anoppia viimeiselle matkalle. Ja lisäksi olen ilmeisesti myös yksi kantajista. Eli siitä vähän tulee vähän lisävaatimuksia myös pukeutumiseen.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että eräs tumma mekko, jossa edessä on vaaleaa kuviota mustien saappaiden kanssa sopii hyvin. Mutta siinä tuli sitten ongelmaksi takki. Jos olisi talvi ja pakkasta minulta löytyisi sopiva pidempi tumma takki. Nyt kuitenkin on jo niin kevät, ettei sellainen karvatakki tule kysymykseen. Keväisempi tumma takki taas on lyhempää mallia, joten sen istuvuus mekon kanssa mietityttää.Eli sen takin kanssa voisi toimia housuasu paremmin.
Housuasu edellyttäisi sopivat housut ja yläosan sekä settiin sopivat kengät. Arvaa, onko mulla sellaista! On kyllä mustat housut, pari erilaista mustaa yläosaa ja mustat kengät. Ne vain ole hankintoja joita tehdessä on ollut mielessä hautajaiset. Parit juhlavat housut ja musta paita blingin blingillä löytyy.
Olen aina välillä suunnitellut hankkivani mustan perusjakkupuvun. Taas mietin, miksi en ole sitä hankkinut??? Tässä(kin) tilanteessa se toimisi pelastajana. Pitänee laittaa hankintalistalle, tosin näihin hautajaisiin siitä hankinnasta ei ole pelastajaksi. Pakko keksiä jotain muuta. Jospa kävisi vielä kerran tutkimassa kaapit, jos vaikka löytyisi jotain mitä en edes itse muista omistavani :)
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Housuongelmia - mistä istuvat housut isolle omenalle?
Minulla on ollut oikeastaan koko aikuisiän aina joku takuuvarma luottomerkki jonka housut istuu mulle hyvin. Viime vuosina olen luottanut NP:n tiettyihin malleihin. Niitä on ollut helppo ostaa kunhan on kokonumeron katsonut, ei ole tarvinnut edes sovitella.
Mutta jokin aika sitten NP meni muuttamaan mallistoaan ja nämä "Fit for all" ei kyllä istu mulle. Olen pienessä tai oikeastaan aika isossa pulassa nykyään. Epätoivoisena ostin jopa jo yhden hameen, mutta kappas vaan, hameet ei ole nyt muodissa ja niitä ei kaupoissa juurikaan näy. Että sekin vielä!
Olen käynyt hikoilemassa useamman kerran sovituskopissa yrittäessäni löytää istuvat housut, mutta osasta huomaa jo kopissa etteivät ole mun vartalolle sopivat ja jotain olen ostanut ja huomannut päivän käytön jälkeen saman asian. Tästä alkaa tulla kallis ja aikaa vievä harrastus, housujen hankkinnasta siis.
Olen vartaloltani omena, iso omena jolla on pitkät ja kohtuullisen ohuet jalat. Minulle ei siis sovi ne perinteiset persiistä ja reisistä leveät ja lyhyellä lahkeella. Etenkin (todella) isot tahtoo olla tuota mallia, varsinkin jos ovat D-mitoitusta.
Jos joku tietää merkin tai mallin jotka istuvat tällaiselle, vinkatkaa pliis! Voi olla farkut tai siistit perushousut, kaikesta on pula. Vanhat alkaa olla niin loppuun kulutetut ettei niissä kehtaa astua ovesta ulos.
Mutta jokin aika sitten NP meni muuttamaan mallistoaan ja nämä "Fit for all" ei kyllä istu mulle. Olen pienessä tai oikeastaan aika isossa pulassa nykyään. Epätoivoisena ostin jopa jo yhden hameen, mutta kappas vaan, hameet ei ole nyt muodissa ja niitä ei kaupoissa juurikaan näy. Että sekin vielä!
Olen käynyt hikoilemassa useamman kerran sovituskopissa yrittäessäni löytää istuvat housut, mutta osasta huomaa jo kopissa etteivät ole mun vartalolle sopivat ja jotain olen ostanut ja huomannut päivän käytön jälkeen saman asian. Tästä alkaa tulla kallis ja aikaa vievä harrastus, housujen hankkinnasta siis.
Olen vartaloltani omena, iso omena jolla on pitkät ja kohtuullisen ohuet jalat. Minulle ei siis sovi ne perinteiset persiistä ja reisistä leveät ja lyhyellä lahkeella. Etenkin (todella) isot tahtoo olla tuota mallia, varsinkin jos ovat D-mitoitusta.
Jos joku tietää merkin tai mallin jotka istuvat tällaiselle, vinkatkaa pliis! Voi olla farkut tai siistit perushousut, kaikesta on pula. Vanhat alkaa olla niin loppuun kulutetut ettei niissä kehtaa astua ovesta ulos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)