Huijaamalla hoikaksi??

Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut sen "viimeisen" elämäntaparemontin? Ei jaksa edes yrittää laskea. Tässä viimeissä yrityksessä lupasin itselleni, että nyt en huijaa itseäni. Todella usein aiemmin sain itseni kiinni jokin herkku suussa ja itselleni selittämässä "vain tämän kerran" tai "olen ansainnut tämän" tai " voin syödä tämän koska kävin salilla/jumpassa/lenkillä what ever". Ja siitä sen kertaisen elämäntaparemontin loppuminen aina alkoi.

Tällä kertaa alun innostuksessa paino putosi ihan kivasti (ei tosin ihan niin paljoa kuin olin suunnitellut) ja ajattelin, että näin tämä juttu viedään maaliin, helppoa kuin mikä! Liikunta maistui ja tulokset näkyivät ja tuntuivat kun salilla sai lisäillä painoja kivasti. Pikkuisen taka-alalla kyllä ärsytti, kun en saanut ihan tavoitteen mukaisia pudotustuloksia, mutta niitä selitin itselleni että rasva siellä muuttuu lihakseksi.

Kesäksi asetettiin PT:n kanssa tavoitteeksi, että paino ei nouse ja liikunta jatkuu läpi kesän. No, tämähän ei riittänyt minulle, vaan koska keväältä oli jäänyt saavuttamattomia tavoitteita päätin hiljaa mielessäni, että kesällä lähtee puuttuvat kilot pois. Jaksoin ihan hienosti liikkua, vaikkakin kaikki ikävät treenit jäi aika vähille. Syömisiin kiinnitin huomiota lähinnä määrän, en niinkään laadun suhteen. Ja uskoin koko kesän, että hienosti menee!

Kunnes tuli paluu lomalta ja mittaukset, joissa selkeästi paljastui ettei ollut mennyt ihan niin hienosti. Paino oli yhteisen tavoitteen mukainen +/- 0, mutta lihaksia oli kadonnut ja rasvaa tullut tilalle huonojen valintojen seurauksena. Ja mikä pettymys itselle, kun mun hienot salatavoitteet ei toteutuneet! Ulospäin olin, että "hieno juttu, tavoitteet saavutettu ja tästä on hyvä jatkaa ja plaa plaa..." ja alussa uskoin siihen itsekin.

Syksyn edetessä tuloksia ei ole tullut ja uutta intohimoa tekemiseen ei ole löytynyt. Syitä olen löytänyt työkiireistä, runsaista seminaareista ja kokouksista joissa joutuu syömään erilaisia herkkuja, kropan väsymisestä, loukkaantumisen aiheuttamasta liikunnan rajoittumisesta, omasta uupumuksesta ja jos vaikka mistä. "En todellakaan aio raahata omia eväitä kahden päivän hotelliseminaariin" - ajattelu on ollut johtotähtenä tämän syksyn aikana. Aina olen ajatellut, että ensi viikolla pystyn palaamaan ruotuun kunhan on tämä ja tuo juttu selätetty.

Tänään tajusin, että eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin itseni huijaamisesta!

 Keväällä tein jo asioita osin himmaamalla ja sen takia en ihan päässyt tavoitteisiin. Kesällä yritin "salaa" paikata tulosta ja kun en siinä onnistunut, petyin oikeasti aika tavalla. Sitten tuli se kuuluisa "eihän tästä mitään tule" ja "antaa mennä loputkin" -fiilikset, joita yritin peittää kaikenlaisilla selityksillä, joista ainoa todellinen oli tuo loukkaantuminen joka on rajoittanut (mutta huom! ei kokonaan estänyt!) liikuntaa, mutta syömiset on omaa mokaa.

Edellisessä postauksessa totesin olevani hunningolla niin syömisten kuin shoppailujenkin kanssa. No, syömisille on selitystä tuossa edellä. Keittiöpsykologi -minäni uskoo, että jotenkin tuo "ostosmaniakin" liittyy tähän "epäonnistumiseen" sillä se on tällä kertaa hyvin poikkeuksellista minulle. Tarkoitan määrää ja kestoa.

Tästä keittiöpsykologi jatkaa analysointia. Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti tätä vuodatusta!

Hunnigolla... miten sieltä saa itsensä pois??

Välillä tekee hyvää käydä hunnigolla ja satsata itseensä. Mutta, mutta... Täytyy myöntää, nyt olen päästänyt itseni repsahtamaan täysin! Ei pysy syömiset hanskassa, mutta ei myöskään ostokset! Näistä ehkä pahin on vielä tuo ostokset (koska lompakon paksuus on vaan rajallinen, mutta liikunnan lisäämisellä voi vähän edes vaikuttaa tuohon syömisen seurauksiin).

Syömisen suhteen minulla on hyviä selityksiä :) Jostain syystä tänä syksynä on ollut todella paljon normaalia enemmän työmatkoja ja erilaisia edustustilaisuuksia. Ja niissä sitten syödään sitä mitä tarjotaan. Minä en osaa mennä omien eväiden kanssa seminaariin tai juhlaillalliselle. Sinällään se ei ole mikään järkyttävä juttu vaikka noissa tilanteissa syö mitä tarjotaan. On ihan oma valinta mitä pöydästä valitsee tai paljonko syö eteen kannetusta annoksesta. Eikä sekään vielä ehkä olisi katastrofi vaikka vähän tekisi huonoja valintoja tai söisi enemmän kuin on tarvis, mutta ongelmaksi minulle tulee se, että en saa "syömisputkea" poikki kotonakaan. Nyt yritän selittää itselleni, että ensi viikon seminaaripäivien jälkeen paluu onnistuu, kun reissut vähenee. Toivotaan, että pystyn palaamaan järkevään ruokavalioon ja poistamaan liiat herkut pois.

Olisi ihan tarpeeksi ryhtiliikettä tuon syömisen kanssa, mutta minulla aina välillä tulee ihan hulluja ostoskausia jolloin tuntuu, että kaikkea tarvitaan. Yleensä olen saanut nämä shoppailuputket kohtuu helposti poikki vain pysymällä poissa kaupoista. Nyt on joku magneetti joka vetää vaan kaupungille aina jollain "hyvällä syyllä". Jos tästä nyt pitäisi jotain hyvää löytää, niin se, että vaateostokset on olleet aika vähissä. Johtuneeko siitä, että kaapit pursuaa jo aiempia hankintoja? Nyt heikko kohta on ollut korut ja kosmetiikka, jotka vievät onneksi vähän tilaa, mutta rahaa niihin saa uppoamaan kyllä reilusti.

Eilen menin ostamaan hiuslakkaa ja loppuhinnaksi sille tuli niin järkyttävät luvut, että en kehtaa edes tunnustaa! Mukaan tarttui vähän huulipunia ja rajauskyniä sekä muuta pientä tarpeellista... Näitä tapahtumia on tänä syksynä ollut enemmän kuin tämä yksi. Tarttis tehdä jotain, olisiko hyviä vinkkejä??

Naisen mieli muuttuu ja mielenkiinnon kohteet vaihtelevat

Kuulun niihin ihmisiin joita kiinnostavat monet asiat ja kiinnostuksen kohteet myös vaihtuvat aika ajoin. Olen helposti innostuva, mutta jotta kiinnostus pysyy yllä, täytyy asian olla sellainen, että tunnen saavani siitä jotakin. Ja välillä jotkut asiat jäävät vähän sivuun, pumpsahtaakseen taas framille onkin ajan kuluttua. Myös käytettävissä oleva aika vaikuttaa. Kaikkeen ei aika riitä vaikka kuinka haluaisi.

Muutamia vuosia sitten "löysin" vuosien tauon jälkeen käsityöt. Ne veivät vapaa-ajan kokonaan ja niiden myötä löysin blogit. Se ohjeiden ja insipiraation tulva mikä niistä irtosi!

Perinteisestä neulomisesta kaikki lähti... perusvillasukat on helppo "neulo missä vaan" -käsityö kun ei vaadi niin tiivistä ohjeen seurantaa

Kaikenlaista piti kokeilla, Kaikki ei ihan aina onnistunut... korujen teko kiinnostaa, mutta toistaiseksi tulos ei ole ollut kehuttava (=päällä pidettävä)

Joissain yllätin jopa itseni...

Käsitöiden jälkeen tuli koiranäyttelyt. Ja niitä varten pitää treenata sekä koiraa että esittäjää. Joten näyttelyiden välissä kierretään kaikki sopivat lähistöllä pidettävät match showt. Lisäksi koiran "kauneus" pitää hoitaa ja turkinhoitkin vie aikaa ja vaatii ennen kaikkea taitoa. Eli oppia trimmaamiseen on pitänyt hakea eri paikoista ja tässäkin loppujen lopuksi pätee vanha sanonta "tekemällä oppii".

Joskus koiratapahtumia on näinkin upeissa maisemissa. Kotka Katatiinapuisto.

Näyttelyssä yritetään saada esiin koiran ja esittäjän osaaminen. Tämä kuva on kesältä 2014 ja itse näen tästä kuinka paljon treeni ja elämäntapojen muutos on parantanut omaa habitustani.

Trimmausta harjoitellaan (näyttää ihan kuin mun toinen käsi kuristaisi koiran..., kauheeta!)

Koiranäyttelyiden kautta heräsi kiinnostus valokuvaamiseen ja sen haltuunotto on seuraava tavoite. Kuvien ottamista ja käsittelyä olen hieman jo harjoitellut (tämän postauksen kuvat on käsittelemättömiä, anteeksi huono laatu) , mutta tavoitteenani on päästä siinäkin johonkin lisää oppia saamaan. Nyt olen jonossa kansalaisopiston valokuvauskursille kolmantena, pitäkää peukkuja, että pääsen mukaan!

Liikuntaharrastuksesta ajattelin tehdä ihan oman postauksen, mutta siihen, tai oikeammin sen tuloksiin liittyy nykyinen innostus "naisen elämään". Vaatteet ja oma ulkonäkö on alkaneet kiinnostaa taas ihan eri tavalla. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut vaatteista, pukeutumisesta, meikeistä ja muusta naisen elämään liittyvistä kauniista asioista. Nyt olen yhdistämässä näitä kaikkia tähän bloggaamiseen. Lopputulos saattaa olla (tai on) vähän sillisalaattimaista, mutta kun mikään asia yksinään ei ole niin keskiössä omassa elämässäni, että voisin bloggailla vain siitä, niin ainakin toistaiseksi jatkan tällä sekalaisella linjalla. Mutta niinhän se elämäkin usein menee, että siihen mahtuu kaikenlaista.

MAD - Mikkeli Art & Desing Week 2015

Nyt viikonloppuna on menossa Mikkeli Art and Desing -viikkoon liittyen Outlet-myynti, jossa 

" MAD Design OUTLET kokoaa muotoilijoita, käsityöläisiä ja sisustusalan ammattilaisia Naisvuoritalolle yhden viikonlopun ajaksi tarjoamaan sisustuksen pientuotteita ja -palveluita, hemmottelutuotteita, huonekaluja, vaatteita, koruja sekä asusteita outletin henkeen tarjoushinnoin!"



No tuonnehan sitä piti ehdottomasti päästä paikan päälle katsomaan mitä kaikkia ihanuuksia siellä on tarjolla. Ja niitähän oli!

Rannekorujen värivaihtoja riittää. Varmasti jokainen löytää oman suosikkinsa!

Tämän korutarjottimen kohdalla meni jarrut päälle heti. Tämän tarjottimen lisäksi pöydällä oli paljon muitakin ihania koruja. Kyseessä on AAVAma-puukorut. Korumallisto on äidin ja pojan yhteinen, joka sai alkunsa vuonna 201, kun silloin 13-vuotias poika antoi äidilleen äitienpäivälahjaksi puukorun. Nyt heillä yritys, jolla on jopa itse suunniteltu malli verkkokaulakorusta, johon he ovat saaneet mallioikeuden patentti- ja rekisterihallitukselta!

Tuossa alhaalla oikealla näkyy hieman tuota verkkokaulakorua.

Tilasin itselleni kaksi rannekorua, mieli olisi tehnyt myös tuota verkkokaulakorua. No, se jäi nyt odottamaan toiseen kertaan.




Toinen pysäyttävä pöytä oli Sulokas. Nuori jalkinemuotoilija Sini Tanninen on näiden upeiden ja oivaltavien laukkujen takana (voin sanoa nuori, koska meidän ikäero on sen verran iso). Itse ihastuin tähän muotoon ja kokoon sekä noihin napsuttimiin!

Tykkäsin myös näistä pienistä laukuista.

Sekä sokerina pohjalla tämä...

Kaikki, jotka liikutte Mikkelin suunnalla tänä viikonloppuna, käykää ihmeessä tutustumassa tarjontaan! Omista ostoksistani teen postauksen myöhemmin.

Kokoelma kesän OOTD:eista

Alkuun yksi kesämekkokuva ja mekkoon sointuvat uudet rakennekynnet. Olen vähän jälkijättöinen näiden kauneuteen liittyvien korjausten suhteen. Eli nämä ovat minun ENSIMMÄISET rakennekynnet koskaan! Ja nekin otin hyvin ex tempore yhdellä Helsingin käynnillä ystävän rohkaisema. Nyt on tuttua jo kynsihuollotkin ja toistaiseksi elämä rakennekynsien kanssa jatkuu. Saa nähdä milloin kyllästyn näihin huoltoihin.

Mekko: Lena-tuote

Ja pinkit totta kai!

Joihinkin setteihin jää kiinni ja ne pyörivät päällä-pesussa kierrossa tiiviisti. Samalla jotain vaatteita unohtuu ja hautuu kaappien perille, josta niitä sitten "löytää" uudelleen kun käy shoppailemassa omilla kätköillään. Tänä kesänä minun suosikiksi nousi alesta hankittu Cison tunika. Tässä on vaan niin mun värit!

Tämän setin olen esitellyt jo aiemminkin, mutta tämä oli tänä kesänä yksi mun suosikeista. Valkoiset housut ja kiva värikäs tunika. Mitäs sitä muuta tarvitsee??

Tässä on yhdistelmä eri vuosikertojen hankinnoista. Pellavahousut edesmenneestä Adattosta, toppi vanhaa FinnKareliaa ja paita vuoden vanha alelöytö Gozzipilta. Kengät mun ihanasta uudesta löydöstä, erikoiskenkäkauppa Bellissimasta, Högl:n mallistoa.

Töihin pukeutuminen on oma kuvionsa. Riippuen vähän työpäivän tehtävien sisällöstä asuvalintakin muuntuu farkut-t-paita -yhdistelmästä jakkupukuun. Nämä asut on jostakin siltä ja väliltä. Eli näinä päivinä ei ole ollut pelkkä toimistopäivä, mutta ei "normipalaveria" muodollisempiakaan tapaamisia.


Syksyn lähestyessä kesä on onneksi jatkunut hyvillä ilmoilla ja vielä ei ole tarvinnut siirtyä varsinaisiin syysvaatteisiin. Välillä aamuisin on tullut tarve laittaa vähän paksumpaa pitkähihaista päälle, mutta siihen on vielä riittänyt hyvin farkkutakin tyyppinen jakku. Muuten olen vielä ollut hyvin kesäisissä comboissa.

Tässäkin osa hyvin marinoituneita kaappilöytöjä. Jakku Seppälän mallistoa toooodella kaukaa. Oli vuosia vähän kutistunut, mutta ilokseni tänä kesä mahtui kivasti päälle! Toppi Naisten Pukutehtaalta parin vuoden takaa ja caprit kesän alelöytö KaijaS:n valikoimista.

Ehkä jo ensi viikolla syksy saapuu ja sitten nämä ovat vain arkistomuistoja. Mutta nyt kun laittelen näitä tänne blogiin, näistä jää paremmat arkistomuistot kuin pelkistä mielikuvista. Sen olen jo oppinut, että omaan muistiin nojautuminen ei ole varmin tapa muistaa asioita oikein.

Se, mitä minun täytyy seuraavaksi tehdä, jos haluan näitä kuvia tänne blogiin laittaa on, että kuvausjärjestelyjä pitää kehittää. Itse kännykällä otetut kuvat ei oikein ole julkaisukelpoisia laadultaan. Ja mitä enemmän valon määrä vähenee, sitä hankalampaa kuvien ottaminen tulee olemaan.

Kutsu kauneuteen

Innostuimme kaverin kanssalähtemään ensimmäistä kertaa Sokoksen järjestämään "Kutsu kauneuteen" -tapahtumaan. Ideana siellä on, että joukko naisia pääsee nauttimaan pienestä tarjottavasta ja samalla joku meikkitaiteilija tai vastaava markkinoi tietyn tuotemerkin tuotteita.

Tämän illan tuotemerkkinä oli Sensai. Merkkiä oli buffaamassa meikkaaja Lalli Savolainen. Itse en ole koskaan käyttänyt mitään Sensain tuotteita. Tiedän, että monien suosikki on merkin ripsiväri.

Minulle kokonaan uusia tuotteita oli useita ja kiinnostus niiden testaamiseen syttyi. Ostin kokeiltavaksi Smoothing Water Make-Up Base tuotteen, joka laitetaan kasvoille kosteutuksen jälkeen mutta ennen meikkivoidetta. Pohjustusvesi lupaa "luoda napakan näkymättömän kerroksen, joka tekee ihosta kiinteämmän, sileämmän ja optimaalisesti valmistellun muita meikkituotteita varten." Lisäksi halusin kokeilla myös sarjan meikkivoidetta.

Lalli Savolainen valitsi minulle meikkivoiteeksi sarjan "kevyemmän" vaihtoehdon eli puolimatan pitkäkestoisen samettisen pinnan jättävän meikkivoiteen. Tämän meikkivoiteen alle suositellaan juuri tuota pohjustusvettä. Samalla hän suositteli opettelemaan meikkivoiteen levittämisen siveltimellä. Tähän asti olen levittänyt meikkivoiteen yleensä ihan sormilla. Joskus aiemmin käytin myös kostutettua meikkisientä, jolla yleensä sai kyllä kauniin pinnan, mutta sieni "söi" itse voidetta reilummin.

Sarjassa on myös ravitsevampi ja vähän peittävämpi meikkivoide, mutta Lalli kallistui minun ihoani katseltuaan ja kokeiltuaan tuota kevyempää versiota kasvoilleni, suosittelemaan sitä minulle.

Tiesitkö, että kaupassa meikkivoiteen väriä pitäisi verrata kaulan ja dekolteen väriin ja kokeilla leukaan? Etenkin tuo värin kokeileminen leukaan oli minulle uusi asia. Kämmenselkään tai vastaavaan olen tähän asti kokeillut, mutta Lalli siveli meikkivoidetta leukaan ja kieltämättä kun katsoi peilistä, niin pystyi paremmin arvioimaan sävyn soveltuvuutta itselle, kun se näkyi kasvoista.

Lopuksi saimme vielä pienet VIP-lahjapussukat, joista paljastui kokeilupakkaukset kaksivaiheiseen puhdistukseen tarvittavaa puhdistusöljyä ja toisessa vaiheessa käytettävää puhdistusvaahtoa. Tämä kaksivaiheinen puhdistus oli myös minulle uusi asia, mutta muutamat mukana olleet naiset olivat sitä jo kokeilleet ja heidän käyttökokemuksensa olivat myönteiset. Nyt on mukava päästä itse testaamaan. Puhdistusöljyn luvataan poistavan jopa kevyen/normaalin silmämeikin. Vahvan silmämeikin puhdistukseen suositeltiin erillistä silmämeikin puhdistusainetta. Lisäksi pussukan pohjalta löytyi pieni purnukka yön yli pidettävää naamiota. Naamiolla on hauska lapsuustuoksu. Se nimittäin tuoksuu ihan Vitalis-voiteelle :)


Todella mukava ilta kauneuden parissa. Kyllä tuollainen kummasti piristää työviikkoa ja antaa itselle intoa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan!

Aktiivisuusranneke - motivaattori vai stressaaja?

Minussa asuu sisällä pieni epäkurantti insinööri. En osaa koota suklaamunasta tulevaa härpäkettä, mutta tykkään mittailla ja säätää. Siitä seuraa myös sitä, että suhtaudun moniin asioihin todellisella vakavuudella. Niin kuin esimerkiksi liikuntaan tai koko "elämäntaparemonttiini" (itse asiassa inhoan tuota sanaa, koska ei kyse mistään remontista, vaan uudesta, erilaisesta tavasta elää). Ja jotta voi vakavasti "suorittaa", pitää todentaa. Ja siihen pitää olla mittareita!

Minulla on ollut käytössä aktiivisuusranneke viime joulukuusta lähtien. Mittari ei ole ranteesta juurikaan poistunut sen jälkeen kun sen siihen laitoin. Aluksi pomppasin ylös ja olin aktiivinen heti kun alkoi punaista näkyä merkkinä passiivisuudesta. Sittemmin se into on laantunut, mutta tilalle on tullut tavoitteiden saavuttaminen ja tavoiteonnistumisien pituuden kasvattaminen.

Kesälomalla, kun oli aikaa enemmän myös liikuntaan, homma meinasi mennä ihan överiksi. Laite kasvattaa tavoitetta tasaisesti sen mukaan kun niitä saavuttaa. Mitä enemmän rehkii, sitä enemmän pitäisi rehkiä... periaatteessa hyvä juttu, mutta mun kaltaiselle tosikolle voi käydä stressaavaksi. Ja kun aina ei jaksa tai viitsi liikkua samalla tavalla (kävellä/hölkätä), niin tällainen perusmittari on niin uuno, että se ilmoittaa vaikkapa tunnin salitreenin päätteeksi "nyt olet ollut liian passiivinen, liiku nainen"! Kysyy välillä huumorintajua. Jos hankkisin laitteeseen myös sykevyön, niin silloin se palvelisi laajemmin myös muissa liikunnoissa. Mutta koska omistan myös sykemittarin erikseen, niin en ole tähän hankkinut erillistä lähetintä.

Pari-kolme viikkoa sitten ranneke sanoi sopimuksen irti kesken leikin. Ensijärkytyksestäni toivuttuani laite pyöri viikon verran pöydällä ja mietin vienko korjattavaksi vai en. Lopulta vein, lähinnä koska minua ärsytti, ettei se kestänyt edes vuotta normaalissa käytössä. Huollossa ranneke viipyi parisen viikkoa ja perjantaina kävin hakemassa sen (tai itse asiassa sain uuden tilalle) kotiin. Tänään laitoin sen ranteeseen ja miten kävi? Olen taas päivään tuijotellut lukemia ja miettinyt mitä voisi tehdä lisää että saisi tavoiteaskeleet täyteen. Olin jo vieroittunuut koko vehkeen tuijottelusta!

Tälle illalle puuttuu vielä 960 askelta. Täytyy varmaan kävellä ympyrää olohuoneessa. Toinen hyvä vaihtoehto olisi sohvan ja jääkaapin väli, mutta taidan jättää sen vaihtoehdon nyt väliin.

Liikunnallista viikkoa!

Syksyn treenivaatteet ei ole kaupoissa!

Kävin lauantaina pitkän ostoslistan kanssa pyörimässä kaupungilla. Yllättävän halpa aamupäivä siitä muodostui, vaikka muutamia heräteostojakin lähti mukaan. Noista heräteostoista myöhemmin, kun eivät kuulu treenivaatteisiin.

Aluksi menin tarkastamaan paikallisen Prisman valikoiman lähinnä siksi, että ostoslistalla oli myös uusi uimapuku. Olen tykännyt kotimaisen Delfin uimapuvuista ja niissä löytyy helposti kokoja vähän isommallekin. Ja hinta on minusta ihan hyvä laatuun nähden. Meidän Prsimassa näitä ihanuuksia on myynnissä.

Kaikkineen Prisman valikoimat kesän jäljiltä oli pitkälle "auringonottajille" suunnatut. Ihan sellaista uintiin ja vesijumppaan soveltuvaa mallia ei ollut tarjolla, kuin olisin halunnut. Mutta huomiseen vesijumppaan oli pakko saada uusi vaatetus kun viime viikon jumpan jälkeen huomasin puvussani isot "silmäpakojen" tapaiset reiät :( Huomenna sen sitten tietää, toimiiko valitsemani puku vesijumpassa ja pitääkö se jättää odottamaan ensi kesän aurinkoa ja yrittää etsiä uusi puku jumppaan.

Sen jälkeen kurvasin treenivaateosastolle. Mitä, mitä ihmettä...

Hyllyt tyhjänä kuin entisessä maassa vanhan vallan aikaan! En ollut uskoa silmiäni. Miten tähän aikaan vuodesta, kun kaikki intopinkeenä aloittelee taas syksyn kuntokautta ja erilaiset jumpparyhmät ja muut alkavat, voidaan myydä "ei oota"??

Näystä järkyttyneenä päätin mennä luottourheilukauppaani hakemaan uusia vaatteita salille. Kassan kautta ulos ja auton nokka kohti uutta osoitetta. Mutta, mutta.... lähes sama näky oli myös siellä. Kysyin myyjältä ja hän vain tyynesti totesi ettei ole saatu uutuksia sisään.

Olen suuri kivijalkamyymälöiden kannattaja (tykkään hipelöidä tavaroita tehdessäni valintoja) ja en ole juurikaan tilaillut netistä mitään. Mutta tämähän suorastaan pakottaa ihmiset nettikauppoihin jos tavaraa ei ole sisällä oikeaan aikaan! Kävin tuolla luottourheilukaupassa heinäkuun lopussa ostamassa uuden sykemittarin entisen sanottua sopimuksen irti. Silloin vielä kysyin milloin treenivaatteet tulee ja varmistin, että myös pluskokoja on tulossa valikoimiin. "Elokuussa saamme" oli vastaus. Aika viime tippaan menee, huomenna viimeinen päivä tätä kuuta.

Harmittaa sekä omasta että kauppaiden puolesta. Saa nähdä jaksanko odottaa valikoimien täydentymistä vai tilaanko netistä....

Itsensä stailaamista

Miten hankalaa onkaan olla ilman kunnollista nettiyhteyttä. Jouduin jättämään perheen nettipalikan Miehen käyttöön maalle. Olen ollut koko ajan siinä käsityksessä, että olen aivan kokonaan kadoksissa. Kunnes jostakin tuli päähän ajatus kytkeä kännykkä kannettavaan. Mikä loistoidea, joskus se syttyy lamppu minullakin vaikka välillä erittäin hitaalla sytytyksellä.

Pääsen esittelemään yhden uuden löydön kaappien kätköistä. Kännykkäkuvan laatu ei ole paras mahdollinen etenkään kun ei ole kuvankäsittelyohjelmaa (vielä) käytössä.

Pitäisi löytää parempi paikka ottaa näitä kuvia kotona. Lähinnä tässä on haittana valon puute. Tässä yksi asia mitä pitää kehittää tässä syksyn mittaan. Syy, miksi haluan esitellä tämän asun on tuo jakku. Se on nimittäin kymmenen vuotta vanha! Hyvin marinoitunut "kutistuneiden" tavoitevaatteiden laatikossa ja nyt mahtuu päälle sillä tavalla, että kehtaa pitää.

Olen aina välillä katsellut Avalta muistaakseni tullutta ohjelmaa Trinny ja Susannah Skandinaviassa (tai jotain sinne päin). Siinähän nämä juontajat valitsevat kadulta ihmisiä ja sitten stailaavat heitä. Ohjelmassa minua usein hääiritsee kun he pukevat ihmisten päälle minusta liian pieniä vaatteita, kikkanoita, kuten meillä päin sanotaan. Tää mun jakku on nyt vähän kikkana :)

Jakku Seppälä
Toppi Naisten pukutehdas
Caprit Kaijas

Tuo jakku oli mun lemppari jo silloin ja pidin sitä tosi paljon kunnes kasvoin siitä ulos. Sen jälkeen olen etsinyt uutta vastaavaa,  mutta ei ole löytynyt. Onneksi olen saanut kutistettua itseäni sen verran että voin tätä taas käyttää :)

Housut hukassa

Tuossa edellisessä postauksessa esittelin minulle sopivan loppukesän työasun. Housujen kavennuskin onnistui ihan OK ottaen huomioon minun ompelutaitoni :D Loman päättyessä toin kyseisen asun kaupunkiin ajatuksena laittaa se päälle töihin viime viikolla. Ilmat on nyt suosineet ja päätin jättää vielä pitkät housut ja pitkähihaiset kaappiin odottamaan viileämpiä kelejä.

Yllättäen tulikin työmatka Helsinkiin ja tämä asu olisi mainio sille retkelle. Muistan, että housut oli pesun jäljiltä joten niitä varmaan täytyy vähän silittää. Siispä kaapille ja housut esiin! Hommiin saman tien kun inspis iskee, sillä silittäminen ei kuulu minun suosikkeihin. Mutta, mutta... housuja ei löydy kaapista. Seuraavaksi ankaraa miettimistä missä muualla ne voisivat olla kuin tässä hengarikaapissa... kaikki todennäköiset paikat etsittyäni täytyy todeta, että housuja ei löydy. Mihin voi näinkin ison ihmisen isot housut noin vain kadota???

Meillä asuu Mies, jonka mielestä minulla on vaatteita vähintää riittävästi tai jopa sen yli. No, täytyy salaa tunnustaa, että varasto on melko hyvä ;) ja ainakin näin etsinnän kannalta voisi vähemmän täyteen tungetusta vaatekaapista löytää paremmin mitä etsii. Tai ainakin muistaisi mitä kaikkea voisi ylipäätään etsiä. Lähes joka kerran kun pengon vähän enemmän vaatekaappejani teen sieltä löytöjä joita en muistanut omistavani. Jotkut näistä löydöistä on vaan yksinkertaisesti unohtuneet kaappiin ilman että niissä olisi edes mitään varsinaista vikaa. Ja sitten on se joukko hutiostoksia...sitä joukkoa pitäisi oppia vähentämään.

Olisi tosi luksusta jos olisi sellainen erillinen pukeutumishuone tai edes vaatehuone. Sinne voisi laittaa aina viikonloppuna valmiiksi esille viikon asukokonaisuudet ja pari vaihtoehtoa säämuutosten varalle. Aamulla ei tarvitsisi muuta kuin ottaa valmiiksi ajateltu kokonaisuus ja voilá nopea pukeutuminen tehty!

Jotain tällaista olin varmaan ajatellut kun tilanpuutteen vaivatessa olin kaappiin vaatteita laittanut. Pari päivää isojen etsintöjen jälkeen tuli mieleen, että voisiko housut olla samassa hengarissa tuon tunikan kanssa... JA siellä se oli! Housut välipuulla siististi ja päälle laitettu tunika. Vaikka olin selannut hengarit läpi pariin kertaan, niin siellä ei ollut näkyvissä valkoisia housuja, koska tunikan helma peitti. Tavallisesti/yleensä en harrasta tällaista erilaisten vaatteiden laittamista samaan hengariin. Voin laittaa useammat housut päällekkäin tai paitoja, mutta en ylä- ja alaosia.

Ja tästä etsinnästä opin sen, ettei tapojaan kannata muuttaa!

Paluu arkeen

Kuulun niihin töissäkäyviin joilla ei ole työn puolesta työvaatetta. Mutta työ kuitenkin on sellaista että siinä edustaa sekä itseään ja välillä myös työnantajaa. Eli aamulla pitäisi vilkaista peiliin ennen töihin lähtöä.

Kesäisenä päivänä tämä yhdistelmä olisi toimiva ja juuri sopiva töihin.

Tuo Cison tunika on aivan ihana niin väreiltään kuin materiaaliltaan. Sellainen kevyt ja ohut mutta kuitenkin riittävän peittävä ettei tunikan läpi näy tai sen alle ei tarvitse laittaa erikseen toppia tai vastaavaa. Tunika on tämän kesän alehankinta.

Muuten toimisi ihan hyvin, mutta nuo housut ei istu sitten lainkaan! Minulla on useita Naisten pukutehtaan housuja ja yleisesti tykkään niistä ja niiden istuvuudesta. Nämä on ostettu viime syksynä alesta ja laitoin ne vasta nyt ensimmäistä kertaa jalkaan. Voi järkytys mikä istuvuus lahkeissa! Vyötäröltä istuu juuri mainiosti, mutta nuo puntit ovat tuplasti liian suuret!!

Minulla on sopimus ompelukoneen kanssa, että me emme rassaa toisiamme. Mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus ja kaivaa kone esiin kaapin kätköistä. Sitten vaan lahkeita kaventamaan, ihan kuin nuorena tyttönä :)

Liikuntasyksy käynnistyi vesijumpalla

Paluu lomalta töihin ja normaaliin päiväjärjestykseen sujui mainiosti. Onnistuin sunnuntaina saamaan itseni ajoissa nukkaumaan, tein kaikki tarvittavat valmistelut valmiiksi, vaatteet oli tsekattuna ja kello herättämässä. Ei tarvinnut aamulla muuta kuin toimia suunnitelman mukaan ja menoksi.

Oli todella kiva tavata työkavereita loman jälkeen ja kuulla muiden kesänvietosta. Samalla tuli päivitettyä työpaikan muutoksista; pois lähteneet ja tavata uudet kollegat. Minulla on siitä mainio tilanne, että mun työpaikalla on ihan mahtavia työkavereita. Jos työt sinällään aina välillä tökkii, niin työkaverit pelastaa päivän!

Keskusteluissa läpikävimme kunkin kesäliikunnat ja suunnittelimme syksyn liikuntakuvioita. Itse ajattelin jatkaa hyvin pitkälle entisellä setillä, ehkä jotain uutta voisi sinne lisäksi ottaa. Riippuu vähän siitä miten työkiireet antavat myöten ajankäytölle. Perheellekin pitää oma aika olla ja ihan itsellekin lepoa ja rentoutumista.

Eilen alkoi vesijumpat ja sinne suuntasin vakain tuumin. Ostin heti lisää käyntejä kortille, nyt on taas "pakko" käyttää ne pois :) Aika moni oli vielä eilen varmaan ulkoliikunnan parissa, niin vähän oli osallistujia jumppan. Mutta kerrankin oli hyvin tilaa jumpata!

Viime keväänä näissä samoissa jumpissa oli usein tunne jumpan jälkeen "nytkö se jo loppui? vasta pääsin vauhtiin". Eilen parinkymmennen minuutin jälkeen tuli katsottua kelloa, "kauanko vielä kestää"... kyllä oli vesijumppakunto huonontunut kesän aikana! Kyseessä on esittelyn mukaan sykettä nostattava jumppa ja täytyy sanoa, että eilen se todella oli sitä :) No, viikon päästä uudestaan ja siitä se lähtee kehittymään vesijumppakuntokin.

Tänään tulin sitten kävellen töihin. Mulla on hyvä 30 minuutin matka. Ei liian pitkä, mutta saan tunnin lenkin jos kävelen molempiin suuntiin.

Syksyn uusia tavoitteita on kulkea mahdollisimman usein lihasvoimin töihin; joko kävellen tai pyörällä. Nyt on pakko tulla kävellen niin kauan kunnes saan vietyä pyörän korjaamolle. Joku ääliö oli käynyt kesän aikana puhkaisemassa takarenkaan :( Pyörä on ollut taloyhtiön pyörävarastossa ja siellä näkyi olevan lappu, että renkaiden viiltelijä on liikkeellä. En kyllä ymmärrä kun samassa talossa asuva tekee moista harmia naapureille.

Miten valita sopivat vaatteet päälle?

Joskus, itse asiassa aika usein, minulla(kin) on ongelmnaa mitä laittaa päälle kun pitää lähteä johonkin. Vaatekaappi pursuaa vaatteita, mutta lause "mulla ei ole mitään päälle laitettavaa" purkautuu helposti huulilta. Mistä ihmeestä se oikein johtuu??

Aika ajoin päätän miettiä etukäteen oman kaappini sisällöstä valmiita erilaisia yhdistelmiä. Niin olisi sitten helppo joskus nopeastikin valita sopivat vaatteet ja menoksi. Yritän (joskus) myös miettiä hankintoja tehdessäni jo valmiiksi minkä kanssa vaatetta pitäisin tai mihin tilaisuuteen se sopisi. Välillä tulee kyllä hutiostoja.

Ja sitten on jotain vaatteita jotka vaan tuntuvat päällä niiiin hyviltä, että niitä tulee pidettyä vaikkei ne välttämättä ole ihan kaikkein istuvampia omalle vartalolle tai tyylille. Tähän sorrun valitettavan usein. Yksi tällainen vaate on yhdet pellavahousut. Mitkään ei ole mukavammat jalassa; ei kiristä eikä purista (siltä ne myös näyttää), kiva väri, helteellä mukavan vilpoiset, niissä on näppärät taskut ja... ne on palvelleet hyvin jo  useita, useita vuosia.

Farkkutakki Global
Toppi Naisten pukutehdas
Housut Adatto
Kengät Gabor
Laukku "merkitön" halpislaukku

Ilman suurempaa itsekritiikkiä laitoin nämä housut taannoiselle Helsingin retkelle. Tyyli on... miten sen nyt sanoisi... ehkä jatkossa minun vaan täytyy ryhtyä unohtamaan nämä housut kun mietin pukeutumista ihmisten ilmoille O:o. Pientä stailausta voisi tehdä muutoinkin, ainakin tuon kuvan perusteella. Laitan sen nyt kuitenkin jakoon, niin saan ehkä itse paremmin muistutuksen uuden tyylin etsimisestä.

Mistä vaatteet plus size kokoa olevalle liikkujalle?

Miten voi olla näin vaikeaa löytää kivoja treenivaatteita pluskokoisena? Eikö nimenomaan meille isoille pitäisi tehdä kivoja, motivoivia treenivaatteita, niin aktivoituisimme ja antaisimme läskeille kyytiä? Ja sitä mukaan kun pienentyisimme, pitäisi tehdä uusia hankintoja pienenevien kokojen myötä. Sehän se olisi bisnestä :D

Jos jostain onnistuu löytämään jotakin niistä muutamasta merkistä joilla on plus size -mallisto, niin nekin ovat perin tylsiä.

Raiski D-malliston vapaa-ajan housut D42-54

Raiski D-malliston caprit aktiiviseen liikuntaan

Rönisch+ mallistossa on treenitrikoot 7/8 lahkeella

Rönisch+-mallistosta löytyy treenitrikoot jotka sopisivat myös salikäyttöön. Näiden huono puoli on perin tylsän ulkomuodot lisäksi korkea hinta, tuplat "normaali" kokoisiin verrattuna. Löytyy ainakin Elloksen verkkokaupasta. Itse en halua tilata nettikaupasta, koska olen laiska lähettelemään tuotteita takaisin. Kun pääsee kokeilemaan kaupassa ei saa sopivan tuotteen kerralla.

H&M:n verkkokaupasta löysin yhdet värikkäät trikoot. Ei nämäkään ole ihan minun aikuiseen makuun, mutta ehdottomasti paremmat kuin pelkät mustat. Täytyykin käydä katsomassa löytyykö näitä paikallisesta kaupasta.

Cellbesin nettikaupasta löytyy pelkästä mustasta vähän edistyneempi versio trikoista. Niissä on tehty pienet pinkit tikkaukset piristykseksi. Verkosta tilaamisen ongelmaan vain liittyy se oikean koon saaminen ja istuvuuden varmistaminen.

Paita Rönisch+
Housut Nanso

Yläosia vielä löytääkin värikkäinä mutta alaosat on aika toivottomia. Silloin kun aidosti tarvitsee isot vaatteet. Kuvassa Rönisch+ malliston paita ja jalassa Nanson puuvilla "legginssit" jotka ei todellakaan ole parhaat mahdolliset hikitreenissä (noissa kengissä en siis treenaile. Piti vaan nopeasti saada jotain jalkaan kun kuvaaja sattui paikalle). Näissä hikoillessa ei paljon liikunnan ilosta voi puhua, mutta pakkohan sitä on jotain päälle laittaa :D ja mistään napakasta tukemisesta en viitsi edes mainita näiden vermeiden yhteydessä.

Tuota Rönisch+ mallistoa on ollut hieman hankalaa löytää kaupoista. Tämä paita löytyi lomamatkalla Stockmannin alesta. Pitkähihaisena sopinee parhaiten syksyllä/viileällä ulkolenkille. Tuo paita on muuten kokoa M+! Nämä koot kun ovat hyvin vaihtelevia eri merkeillä ja tuotteilla ja sen takia haluankin sovittaa ja nähdä tuotteen ennen ostamista. Täytyy myöntää, että on vähän hieno tunne laittaa päälle vaate jonka kokolapussa on M eikä D54 :D. Vaikka itseäänhän siinä huijaa, mutta silti!

Plus size lady

Olen tänä kesänä muutaman kerran saanut eri ystäviltäni kommenttia omasta ulkonäöstäni. Vaikka olen nyt vuoden verran yrittänyt pudottaa painoa, niin kommentit ei ole koskeneet suoraan painoani tai muutakaan siihen liittyvää. Enemmänkin on ollut kyse tyylistäni. Pukeutumisestani, kampauksesta, meikkauksesta, yleisesti ulkonäköni kokonaisuudesta. Ja tämä kommentti minkä olen saanut on ollut "todellinen lady".

Nämä lausahdukset ovat tietysti lämmittäneet mieltäni, mutta samalla tuntuneet hyvin hämmentäviltä. Minäkö lady?? Itse ajattelen ladyksi sellaisen tyylikkään, normaalivartaloisen ja -painoisen naisen. Miten tällaisesta reilusti ylipainoisesta naisesta voi jollekin tulla mieleen lady?

Olen miettinyt ja pyöritellyt asiaa ja aihetta mielessäni pitkin kesää. Toki, myönnän että tykkään laittautua ja yritän pukeutua fiksusti. Fiksulla pukeutumisella tarkoitan tilanteeseen sopivaa asiallista asua, joka on sopivan kokoinen omalle kropalleni ja muodoilleni. Ja tykkään pukeutua näyttävästi. Vaikka olenkin isokokoinen en halua piiloitua harmaisiin tai muuten tapetin värisiin vaatteisiin.

Sopivan kokoisten vaatteiden löytyminen on monesti ollut ongelmallista. Viime vuosina onneksi plus kokojen valikoimat ovat kivasti lisääntyneet. Ja niistä löytyy muutakin kuin telttoja tai mummovaatteita. Sen lisäksi, että tarvitse isoja vaatteita leveyden puolesta tarvitsen housuihin riittävästi lahkeeseen kangasta ja kädet on mallia apina eli hihat jäävät usein lyhyiksi. Ja jotta homma ei vaan menisi liian helpoksi on kengänkokoni vaatimaton 44.

Kuvassa peilailen uusia ihania slingback kenkiäni jotka viimeinkin onnistuin löytämään. Nuo housut ovat caprit eli lahkeet on sopivat :) ja väri on hmm... kirkas ;) Palaan vielä näihin tyyli ja koko-ongelmiin kunhan saan vähän lisää kuvia aiheesta.

Pikaristeilyllä

Lomalla täytyy käydä ulkomailla ja kun ei muuhun pysty, niin risteily Viroon käy ulkomaanmatkasta :). Onneksi oli pikaristeily, sillä tuuli oli liian kova mulle. En ole mikään varsinainen merenkävijä. Etenkin menomatkalla piti pysyä keskellä laivaa tukevasti takamus tuolissa. Yritin käydä katselemassa ostoksia, mutta pakko oli antaa periksi ja palata tuoliin tyhjin käsin.

Paluumatkalla oli hieman pienempi keinutus ja sain itseni liikkeelle. Ostoslistalla oli meikkivoide ja huulipuna. Harmikseni en löytänyt etsimääni meikkivoidetta. Kokeilin tuotetta ensimmäisen kerran erään bloggaajan suosituksesta noin vuosi sitten ja sen jälkeen se on ollut mun ehdoton lemppari! Kyseessä on Lancomen Air de Teint. Sen koostumus on uskomaton. Miten niin juoksevasta nesteestä voikin tulla niin kuiva ja hyvin levittyvä pinta jok asettuu iholle kauniin tasaisesti. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Mutta löytyihän sitä jotakin muuta ihan pientä :)

Tämä Lumenen seerumi on myös yksi suosikeistani. Tässä tuotteessa hinta-laatusuhden on kohdillaan. Sopii minun iholleni loistavasti.

Lisäksi löysin mielestäni edullisen Biothermin pakkauksen, jossa on vartalovoiden, käsivoiden ja huulirasva. Aikaisempaa kokemusta minulla ei ole näistä tuotteista, joten on kiva kokeilla vaihteeksi jotakin uutta. Mukaan tarttui myös pari sivellintä meikkivoiteelle ja puuterille.

Nyt vaan täytyy ahkerasti käyttää näitä. Nuo vartalovoiteet tahtoo jäädä minulla usein käyttämättä. Kuulun niihin ihmisiin jotka voivat elää ilman rasvausta jokaisen suihkussa käynnin jälkeen. Ja se kyllä välillä sitten myös näkyy ihossa, että pieni lisäkosteus olisi paikallaan...

Kadonneen tekstin uusinta

Aiemmin tuskailin kadonnutta tekstiä ja nyt sain tsempattua itseni kirjoittamaan sen uudestaan. Tai oikeastaan tekemään tekstiä samasta aiheesta. Ihan samaa tekstiä en saanut tietenkään tehtyä.

Minä, kuten varmaan kaikki muutkin, on joskus päättänyt muuttaa elämänsä suuntaa täydellisesti. Toiset ovat sen toteuttaneet, osa yrittänyt ja joillekin se on jäänyt vain haaveeksi. Minulla yksi tällainen vanha lupaus on ollut laihduttaminen (yllätys, yllätys) ja joka maanantaina olen sen kuurin suunnilleen aloittanut ja joskus se on kestänyt jopa keskiviikkoon.

Tällä kertaa olen lähestynyt asiaa toisella tavalla. Myönsin itselleni syksyllä 2013, että olen rapakunnossa tai jopa vähän huonommassa ja massaa mitä pitäisi liikuttaa on turkasen paljon. Eli kun en varmaankaan saa painoa pois, niin kuntoa pystyn ainakin kohottamaan. Asiantuntijan laatimalla liikuntaohjelmalla innoissani aloitin ja huomasin parin viikon päästä olevani paikat kipeinä vähän siellä ja täällä.

Ja tässä oli se mun momentum; tavallisesti olisin lopettanut koko homman tähän ja todennut taas kerran ettei minusta ole tähänkään. MUTTA onneksi olin kohdannut tosi fiksun asiantuntijan ja hän helpotti ohjelmaa ja kannusti jatkamaan. Ja minähän jatkan vielä tänäänkin!! Kunto on noussut ja tunnen itseni valtavan paljon jaksavammaksi ja energisemmäksi. Ja se paino? No se ei ole juurikaan muuttunut, mutta rasvaa on vaihtunut lihakseksi ja kroppa on kiinteytynyt kivasti. Vaatteet on alkaneet mahtua päälle ja sen myötä on herännyt myös kiinnostus siihen mitä laittaa päälleen. Olen saanut itselleni uutta virtaa pitämällä muotinäytöksiä kaapeista löytyneistä vaatteista. Näistä peilailuista laitoinkin kuvaa jo edelliseen päivitykseeni.

Osaamattomuutta

Kirjoitin hienon blogipäivityksen. Sitten ajattelin katsoa miten sen julkaiseminen onnistuu tabletilla. onnistuihan se periaatteessa. Mutta kun halusin tehdä siihen vielä yhden muokkauksen ja esikatselin, niin seuraava asia minkä huomasin oli se, että en löytänyt enää koko tekstiä. Huoh, että voi ottaa pattiin kun ei osaa ei ymmärrä.

Tekemällä oppii, kantapään kautta. Ei auta muuta kuin jatkaa harjoituksia...

Niin, se kadonnut teksti. Se käsitteli liikuntaharrastuksen heräämistä ja sen myötä kehossa tapahtuneita ja näkyviä muutoksia. Vaatteet näyttää paljon paremmalle päällä nykyään. Mutta kirjoitan aiheesta myöhemmin uudestaan kunhan saan tältä harmitukselta aikaiseksi.

Kolmas kerta toden sanoo...?

Ajattelin taas kerran kaivaa tämän blogin alun naftaliinista ja yrittää saada siitä oikeasti blogi. Katselin aiempia kirjoituksiani ja sinällään edelleen allekirjoitan kaiken aiemmin sanomani. Nyt vaan laittamaan uutta matoa koukkuun. Päätin myös, että en toistaiseksi rajaa kovinkaan tarkasti tämän sisältöä, koska se on ollut yksi este tänne kirjoittamiselle. Juuri blogin aihepiiristä ei ole ollut mitään sanottavaa. Eli kirjoitan tänne jos kirjoituttaa :D

Toivottavasti tämä on viimeinen aloitus, sillä olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni jo muutaman viikon ja halua kirjoittaa tuntuu olevan. Hieman pelottaa mistä löytää aikaa tämän työstämiseen, mutta toisaalta kaikkeen siihen löytyy aikaa mitä haluaa ja mistä pitää!