Kroppa ei tiedä mitä pää ajattelee

Kuten varmaan kaikille on selvää, niin aika syvissä vesissä tässä on menty tänä keväänä. Olen tiedostanut jo aiemmin, että olen yksin yrittänyt "koko ikäni" ja sillä tavalla ei ole tulosta tullut. Eli jotain täytyy muuttaa. Vitsit, tässähän kuulostaa ihan urheilijalle ;)

Käytössäni on ollut pt ja hänen kannustamaan olen löytänyt itsestäni taas jonkun tason liikkujan vuosien jälkeen. Ilman häntä ja hänen tukeaan en olisi varmaan koskaan uskaltautunut kuntosalille. Nyt jopa tykkään siitä ja viis veisaan mitä joku muu ajattelee, kun ähellän siellä painojen kanssa tai yritän saada itseni ylös lattialta jonkun lankutusyrityksen jälkeen. Käyn työnantajan tarjoamalla salilla jossa keski-ikä on max 25 v. eli minä olen siellä mummosarjalaisena :D

Mutta siis jotain piti muuttaa. Kävin kaksi kertaa Keskussairaalan fysioterapeutin luona. Ekalla kerralla mittailtiin ja hän kyseli taustoistani ja ajatuksistani sekä tavoitteista. Sen käynnin jälkeen sain kotitehtäväksi tehdä itselleni "unelmaliikuntaviikon". Mutta omalle liikkumiselle ei asetettu konkreettisia tavoitteita muuta kuin että yrittäisin liikkua. Piti siis tehdä lukujärjestys siitä mitä ja milloin liikkuisin jos kaikki menisi niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä.

Kolmen viikon jälkeen ekasta tapaamisesta meillä oli uudelleen treffit ja kävimme läpi minun kotiläksyn sekä puhuimme lisää siitä miksi liikun tai en liiku.

Fyssari oli todella nuori nainen ja ensimmäinen ajatukseni oli, että tuo se ei ainakaan ymmärrä ylipainoisen keski-ikäisen liikuntaongelmia. Mutta toisin kävi. Etenkin toisella kerralla kun puhuimme syistä, arvoista ja tekemisen esteistä hän hämmästytti minut osaamisellaan ja ammattimaisella otteellaan. Olin laittanut itselleni kolme liikunta kertaa viikkoon ja lajeiksi kuntosalin, vesijumpan (jota toissa talvena harrastin) ja kävelyn. Kävimme läpi lajit, ajankohdat joihin oli ne laittanut, mahdolliset esteet miksi liikuntahetket ei toteutuisi jne. Esimerkiksi kävelystä kerroin asuvani ihan pururadan vieressä ja että voisin vaikka siellä "treenata". Hän oli realisti ja totesi, että se kaupungin haasteellisin maasto ja minun ei kannata lähteä aluksi sinne vaan hän ehdotti kotini läheltä parempia (helpompia) lenkkimaastoja. Wau!

Sitten hän puhui pään aiheuttamista esteistä liikunnalle. Kukaan ei ole aiemmin puhunut niin fiksuja ja sain todella paljon uutta ajateltavaa liikunnasta ja omasta liikkumisestani. Lopputuloksena oli, että hän asetti minulle liikuntatavoitteen. Ette usko mikä se oli??? Lähteminen!! Ei mitään x kertaa viikossa sitä ja tuota tai vähintään xx minuuttia jne. Tavoitteeni on lähteminen. Riittää vaikka 10 minuutin lenkki. Tai jos lähtiessäni ajattelen kiertäväni jonkuin tietyn lenkin, niin voin kääntyä kotiin jo vaikka puolessa välissä. Pää asettaa tavoitteet mutta kroppa on ei niitä tiedä. Kroppa on tyytyväinen jokaiseen lenkkiin ja liikuntaan jonka teen.

Minulle tämä on älyttömän vapauttavaa. Hyvin suorituskeskeisenä ja tavoitehakuisena ihmisenä lenkille lähtiessä tavoite on jossain "kympin lenkin heitän" -tasolla ja sitten kun siitä toteutuu puolet, niin olen äärettömän pettynyt itseeni, kun en taas(kaan) pystynyt siihen mitä piti. Nyt riittää että lähden :)

Yhdeksi apukeinoksi lähtemiseen sain muuten mielikuvaharjoittelun. Siitä ja tuloksista toisella kertaa!

Tunteista se johtuu

Joskus ei tiedä itkeäkö vai nauraa kun törmää näihin uutisiin painonhallinnasta. Viime viikolla Hesari uutisoi tutkimuksesta, jossa on tutkittu stressin vaikutusta syömiseen ylipainoisilla tai lihavilla. No, ehkä pitää olla tyytyväinen, että nyt asia on oikein tutkimuksella todettu. Olisin osannut kertoa tämän (niin kuin varmaan moni muukin ylipainoinen) ilman tutkimustakin. Käsittääkseni alkoholiongelmaisilla juominen lisääntyy stressitilanteessa ja alkoholilla pyritään laukaisemaan stressiä.

Monessa laihdutusohjeessa on myös sanottu, että ei kannata ryhtyä laihduttamaan jos elämässsä on paljon muuta stressaavaa. E muuten kannata lopettaa tupakointiakaan. No, tämäkin on tullut taas(kin) todistettua. Silloin ei auta hyvätkään neuvot ja tietoinen syöminen. Silloin kun on p**ka olo, niin ruoka lohduttaa ja auttaa. Tai ainakin melkein...

Joo, ihan oikein arvasit. Ei ole mennyt niin kuin suunnittelin. On ollut ihan liikaa kaikenlaista ei toivottua. Työssä edelleen hektistä, mutta tietyllä tapaa sen kanssa alan oppia jo elämään. Isompi ongelma on ollut parisuhdeongelmissa. Tunteet on menneet varsinaista vuoristorataa. Kun oikein hatuttaa ja on paha olo, niin ihan olen tietoisesti hakenut jäätelöä ja yrittänyt sillä parantaa mielialaa ja fiiliksiä. Vaikka olen tasan tarkkaan tiennyt paljonko siinä on kaloreita tai miten on sinä päivänä syöty (ei voi olla nälkä) tai mikä olisi kohtuullinen annos. Ei mitään vaikutusta. Ääntä kohden vaan, koko annos! Ja vähän lisää jos jäi.

Olen todistanut jälleen kerran sen asian, mihin suomalaisessa painonhallinnan ohjauksessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota eli nupin hoitoon. Totta kai ruokaremonttia pitää tehdä pahimmista övereistä, mutta suurin juttu olisi hoitaa niitä tunteita jotka saa vetämään överit. Alkoholipuolella tämä on jo ilmeisesti huomioitu paremmin. Milloin se saadaan painonhallintaan?

Ylämäki - alamäki... elämä on

Reilun viikon sain kärvistellä tuon flunssan kanssa. Muutama päivä meni vähillä syömisillä kun mikään ei maistunut. Tuo tilanne on kyllä jo korjautunut. Viikolla kävin kerran varovasti kokeilemassa kuntosalillakin. Se meni ihan hyvin kun tein vain peruslihastreeniä ja jätin kaikki sykettä nostattavat jutut tekemättä. Nyt olen parina päivänä kokeillut aerobista liikuntaa ja jotenkin se jo sujuu ilman että keuhkot sippaa.

Ravintopuoli on sitten ollut vaihtelevaa. normiarjessa olen onnistunut pysymään kohtuudessa. En ole onnistunut noudattamaan tiukkaa dieettiä, mutta isot överit olen saanut myös väistettyä. Ainakin melkein. Olin tuossa kolme päivää työmatkalla hotelliruuassa ja sen voi arvata, että ihan ei mennyt dieettikirjan mukaan. Koska normiarjessa käytän hyvin vähän suolaa, niin nyt on vähän vaikea arvioida todelllista painoa, koska tuo "ravintolasuola" näkyy ja tuntuu vielä kropassa. Ehkä huomenna voisi punnita ja katsoa vähän suuntaa.

Itse pidän kuitenkin kaikkein tärkeinpänä sitä, että olen saanut nyt taas tuosta liikunnasta "kiinni" ja tuntuu, että flunssa ei enää estä oikeastaan mitään liikkumista. Se on kuitenkin minulle se tärkein ja merkittävin juttu, vaikka sanotaankin että isoissa painoissa ravinnolla on suurempi merkitys kuin liikunnalla painon pudotuksessa. Näin se varmasti onkin, mutta kun liikkuu voi syödä vähän enemmän ja onhan sitä poissa jääkaapilta  sen aikaa :)

Pikainen päivitys tehoviikkojen fiiliksistä

Pääsiäisen jälkeen alkanut "tehokuuri" starttasi hienosi; fillarilla töihin ja ruokailut ruodussa :D. Liikuntaa ja syömisen hallintaa kesti torstai-iltaan asti. Silloin iski flunssa ja vei naisen sängyn pohjalle. Ruoka ei juurikaan maistunut, mutta ei tullut liikuntaakaan :(

Tämä viikko on nyt sitten mennyt toipuessa. Keuhkot on edelleen kipeinä ja liikuntaa ei ole tullut tälle viikolle lainkaan. Nyt on paraneminen edennyt hyvään vaiheeseen; ruoka maistuu taas! Toivottavasti viikonloppuna pystyn myös liikkua siten, että keuhkot kestää hengästymisen.

Kuinka selviydyn haasteesta?

Pääsiäinen alkaa olla ohi ja huominen arki pyörii jo mielessä monellakin tapaa. Tietysti huomisen työt jo tuolla alitajunnassa ahdistavat, mutta vielä enemmän nyt askarruttaa pt:n "kuntohaaste". Olen yrittänyt viimeisen viikon aikana totutella ajatukseen miten muutan "koko elämäni". No, ehkä hieman liioittelen, mutta vaan hieman.

Ajatushan on siis se, että huomisesta alkaen aina vappuun asti (5 viikkoa!!) pyrin noudattamaan pt:n antamaa liikuntaohjelmaa ja samalla pitäisi tuo ruokavalio muuttaa aika radikaalisti. Jo pelkästään tuon liikuntaohjelman läpivienti on todella haasteellista, sillä viikossa pitäisi saada 5-7 liikuntasuoritusta. Nykyiseen n. 1,5 suoritukseen verrattuna määrä on iso. Arveluttaa, miten kroppa kestää ja toisaalta mistä saan järjestymään aikaa tuohon liikuntaan. Sohvalla pitää ainakin viettää vähemmän aikaa!

Haasteesta kuitenkin tuo liikunta on se helpompi juttu, tuo ruokavalio kauhistuttaa jo valmiiksi. Ainoastaan aamupala on jokseenkin "kunnossa", päivän muut syömiset sitten taas ei :(. Eniten pielessä on määrä (ja ehkä vähän laatukin) kerta-annoksina sekä syöntitheytenä. Siis liian paljon ja liian usein. Ongelma on tiedossa.

Housunkaulus puristaa, hame ei mahdu päälle ja portaat saa puuskuttamaan. Olisiko tässä riittävästi motivaatioon? Fillarin renkaat on täytetty, huomenna se alkaa. Raportoin epäonnistumiseni täällä.

Personal trainerin haaste

Minulla on ollut reilut pari vuotta mahdollisuus saada pt:lta kunto-ohjelma ja muutakin treenaukseen liittyvää ohjausta. Pakko myöntää, minulla on myös pt:n laatima ruokavalio. Näistä tuo kuntopuoli on paremmin hoidettu. Ja sekin on todella huonosti hoidettu tämän vuoden puolella, vaikka viime syksynä loukkaantunut käsi sallii nyt täysipäisen treenauksen.

Olen väsynyt. Alkuvuosi on ollut todella stressaavaa ja kiireistä. Töissä on kiirettä ja töitä on vähän liikaa. Matkapäiviä on ollut useina viikkoina useita ja se on saanut ruokavalion ihan sekaisin. Eikä "kotipäivinäkään" ole ollut helppoa noudattaa mitään järkevää ruokavaliota. Minulla on väsyneenä hillitön makean himo. Ja kun annan sille "periksi", määrät on melko holtittomia. Tuossa juuri meni n. 200 g täytelakua kevyesti nassuun. Siitä seuraa sitten morkkis ja äklöolo. Eli seuraavaksi ainakin maistuu suolainen... jotenkin tämä pitäisi saada poikki.

Olen voivotellut tilannettani pt:lle joka heitti kovan haasteen; pääsiäisestä vappuun tiukkaa treeniä ja ruokavaliota. Helposti innostuvana olin heti valmiina skabaan. Nyt kun pääsiäinen on käsillä ja ensi viikolla pitäisi aloittaa, niin pikkuhiljaa alkaa kaduttaa. Minusta ei taida olla tähän. Liikuntaan pitäisi saada kunnon suoritteet viisi kertaa viikossa ja ruokavaliosta pitäisi karsia pois herkut ja iso osa hiilihydraateista muutenkin. Eikä ruokamäärätkään ole kovin valtavia. Siinä sitä on haastetta kerrakseen!

Pieni toive onnistumisesta on, sillä tuohon ajanjaksoon osuu vain neljä matkapäivää. Ja jos saisin pääsiäisenä levättyä ja nukuttua pois tätä väsymystä, niin saattaisi jollain tasolla onnistuakin. Mutta tällaiselle perfektionistille kaikki muu kuin täydellisyys on epäonnistumista. Välimuotoja ei tunneta. Nyt vaan keräämään tsemppiä haasteeseen!

Kutsu kauneuteen vol 2

Taas on kauneusviikot pyörineet ja paikallinen Sokos järjesti perinteisen Kutsu kauneuteen -tapahtuman. Tällä kertaa oli tarjolla kaksi vaihtoehtoista tapahtumaan. Toinen oli Sensain ja toinen Lancomen. Valitsin tällä kertaa Lancomen, sillä syksyllä kävin tuolla Sensain illassa.

Nämä Kutsu kauneuteen -tapahtumat ovat kiva tapa saada tietoa uusista tuotteista ja sieltä saa yleensä myös hyviä vinkkejä meikkaamiseen ylipäätään. Tykkään myös siitä, että joukko samasta aiheesta kiinnostuneita naisia kokoontuu yhteen, tarjolla on pientä purtavaa ja puhetta kauneudesta. Sellainen helppo osallistua ja kivan rentouttava tapahtuma, joka ei kuitenkaan sido mihinkään. Sopii ilmeisen hyvin nykyihmiselle. Ainakin sellainen vaikutelma minulle tuli kun katselin runsasta osallistujien määrää.

Itse tilaisuudelta odotin paljon, sillä olen todella pitänyt muutamista Lancomen tuotteista. Etenkin heidän meikkivoiteensa Air de Teint on ollut yksi suosikeistani ja Hypnose ripsiväri on ehdoton luottoripsari Oriflamen ripsarin kanssa. Mutta, mutta... täytyy sanoa, että ilta oli pettymys.

Esittelijä pyysi lavalle vapaaehtoisen meikattavan, mutta sitten kuului "en nyt laita kulmia kun mulla ei ole kulmavärejä mukana", "ei nyt laiteta ripsiväriä kun ei ole taivuttimia mukana" jne. Heidän uuden "huulikiillon" esittelyyn käytettiin paljon aikaa (minusta se oli heidän sama vanha huulikiilto, mutta uudessa pakkauksessa) ja energiaa ja yhteen meikkikynään. Ja koko homma oli ohi puolessa tunnissa. Ja VIP-lahjasta oli VIP unohtunut.