Naisen mieli muuttuu ja mielenkiinnon kohteet vaihtelevat

Kuulun niihin ihmisiin joita kiinnostavat monet asiat ja kiinnostuksen kohteet myös vaihtuvat aika ajoin. Olen helposti innostuva, mutta jotta kiinnostus pysyy yllä, täytyy asian olla sellainen, että tunnen saavani siitä jotakin. Ja välillä jotkut asiat jäävät vähän sivuun, pumpsahtaakseen taas framille onkin ajan kuluttua. Myös käytettävissä oleva aika vaikuttaa. Kaikkeen ei aika riitä vaikka kuinka haluaisi.

Muutamia vuosia sitten "löysin" vuosien tauon jälkeen käsityöt. Ne veivät vapaa-ajan kokonaan ja niiden myötä löysin blogit. Se ohjeiden ja insipiraation tulva mikä niistä irtosi!

Perinteisestä neulomisesta kaikki lähti... perusvillasukat on helppo "neulo missä vaan" -käsityö kun ei vaadi niin tiivistä ohjeen seurantaa

Kaikenlaista piti kokeilla, Kaikki ei ihan aina onnistunut... korujen teko kiinnostaa, mutta toistaiseksi tulos ei ole ollut kehuttava (=päällä pidettävä)

Joissain yllätin jopa itseni...

Käsitöiden jälkeen tuli koiranäyttelyt. Ja niitä varten pitää treenata sekä koiraa että esittäjää. Joten näyttelyiden välissä kierretään kaikki sopivat lähistöllä pidettävät match showt. Lisäksi koiran "kauneus" pitää hoitaa ja turkinhoitkin vie aikaa ja vaatii ennen kaikkea taitoa. Eli oppia trimmaamiseen on pitänyt hakea eri paikoista ja tässäkin loppujen lopuksi pätee vanha sanonta "tekemällä oppii".

Joskus koiratapahtumia on näinkin upeissa maisemissa. Kotka Katatiinapuisto.

Näyttelyssä yritetään saada esiin koiran ja esittäjän osaaminen. Tämä kuva on kesältä 2014 ja itse näen tästä kuinka paljon treeni ja elämäntapojen muutos on parantanut omaa habitustani.

Trimmausta harjoitellaan (näyttää ihan kuin mun toinen käsi kuristaisi koiran..., kauheeta!)

Koiranäyttelyiden kautta heräsi kiinnostus valokuvaamiseen ja sen haltuunotto on seuraava tavoite. Kuvien ottamista ja käsittelyä olen hieman jo harjoitellut (tämän postauksen kuvat on käsittelemättömiä, anteeksi huono laatu) , mutta tavoitteenani on päästä siinäkin johonkin lisää oppia saamaan. Nyt olen jonossa kansalaisopiston valokuvauskursille kolmantena, pitäkää peukkuja, että pääsen mukaan!

Liikuntaharrastuksesta ajattelin tehdä ihan oman postauksen, mutta siihen, tai oikeammin sen tuloksiin liittyy nykyinen innostus "naisen elämään". Vaatteet ja oma ulkonäkö on alkaneet kiinnostaa taas ihan eri tavalla. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut vaatteista, pukeutumisesta, meikeistä ja muusta naisen elämään liittyvistä kauniista asioista. Nyt olen yhdistämässä näitä kaikkia tähän bloggaamiseen. Lopputulos saattaa olla (tai on) vähän sillisalaattimaista, mutta kun mikään asia yksinään ei ole niin keskiössä omassa elämässäni, että voisin bloggailla vain siitä, niin ainakin toistaiseksi jatkan tällä sekalaisella linjalla. Mutta niinhän se elämäkin usein menee, että siihen mahtuu kaikenlaista.

MAD - Mikkeli Art & Desing Week 2015

Nyt viikonloppuna on menossa Mikkeli Art and Desing -viikkoon liittyen Outlet-myynti, jossa 

" MAD Design OUTLET kokoaa muotoilijoita, käsityöläisiä ja sisustusalan ammattilaisia Naisvuoritalolle yhden viikonlopun ajaksi tarjoamaan sisustuksen pientuotteita ja -palveluita, hemmottelutuotteita, huonekaluja, vaatteita, koruja sekä asusteita outletin henkeen tarjoushinnoin!"



No tuonnehan sitä piti ehdottomasti päästä paikan päälle katsomaan mitä kaikkia ihanuuksia siellä on tarjolla. Ja niitähän oli!

Rannekorujen värivaihtoja riittää. Varmasti jokainen löytää oman suosikkinsa!

Tämän korutarjottimen kohdalla meni jarrut päälle heti. Tämän tarjottimen lisäksi pöydällä oli paljon muitakin ihania koruja. Kyseessä on AAVAma-puukorut. Korumallisto on äidin ja pojan yhteinen, joka sai alkunsa vuonna 201, kun silloin 13-vuotias poika antoi äidilleen äitienpäivälahjaksi puukorun. Nyt heillä yritys, jolla on jopa itse suunniteltu malli verkkokaulakorusta, johon he ovat saaneet mallioikeuden patentti- ja rekisterihallitukselta!

Tuossa alhaalla oikealla näkyy hieman tuota verkkokaulakorua.

Tilasin itselleni kaksi rannekorua, mieli olisi tehnyt myös tuota verkkokaulakorua. No, se jäi nyt odottamaan toiseen kertaan.




Toinen pysäyttävä pöytä oli Sulokas. Nuori jalkinemuotoilija Sini Tanninen on näiden upeiden ja oivaltavien laukkujen takana (voin sanoa nuori, koska meidän ikäero on sen verran iso). Itse ihastuin tähän muotoon ja kokoon sekä noihin napsuttimiin!

Tykkäsin myös näistä pienistä laukuista.

Sekä sokerina pohjalla tämä...

Kaikki, jotka liikutte Mikkelin suunnalla tänä viikonloppuna, käykää ihmeessä tutustumassa tarjontaan! Omista ostoksistani teen postauksen myöhemmin.

Kokoelma kesän OOTD:eista

Alkuun yksi kesämekkokuva ja mekkoon sointuvat uudet rakennekynnet. Olen vähän jälkijättöinen näiden kauneuteen liittyvien korjausten suhteen. Eli nämä ovat minun ENSIMMÄISET rakennekynnet koskaan! Ja nekin otin hyvin ex tempore yhdellä Helsingin käynnillä ystävän rohkaisema. Nyt on tuttua jo kynsihuollotkin ja toistaiseksi elämä rakennekynsien kanssa jatkuu. Saa nähdä milloin kyllästyn näihin huoltoihin.

Mekko: Lena-tuote

Ja pinkit totta kai!

Joihinkin setteihin jää kiinni ja ne pyörivät päällä-pesussa kierrossa tiiviisti. Samalla jotain vaatteita unohtuu ja hautuu kaappien perille, josta niitä sitten "löytää" uudelleen kun käy shoppailemassa omilla kätköillään. Tänä kesänä minun suosikiksi nousi alesta hankittu Cison tunika. Tässä on vaan niin mun värit!

Tämän setin olen esitellyt jo aiemminkin, mutta tämä oli tänä kesänä yksi mun suosikeista. Valkoiset housut ja kiva värikäs tunika. Mitäs sitä muuta tarvitsee??

Tässä on yhdistelmä eri vuosikertojen hankinnoista. Pellavahousut edesmenneestä Adattosta, toppi vanhaa FinnKareliaa ja paita vuoden vanha alelöytö Gozzipilta. Kengät mun ihanasta uudesta löydöstä, erikoiskenkäkauppa Bellissimasta, Högl:n mallistoa.

Töihin pukeutuminen on oma kuvionsa. Riippuen vähän työpäivän tehtävien sisällöstä asuvalintakin muuntuu farkut-t-paita -yhdistelmästä jakkupukuun. Nämä asut on jostakin siltä ja väliltä. Eli näinä päivinä ei ole ollut pelkkä toimistopäivä, mutta ei "normipalaveria" muodollisempiakaan tapaamisia.


Syksyn lähestyessä kesä on onneksi jatkunut hyvillä ilmoilla ja vielä ei ole tarvinnut siirtyä varsinaisiin syysvaatteisiin. Välillä aamuisin on tullut tarve laittaa vähän paksumpaa pitkähihaista päälle, mutta siihen on vielä riittänyt hyvin farkkutakin tyyppinen jakku. Muuten olen vielä ollut hyvin kesäisissä comboissa.

Tässäkin osa hyvin marinoituneita kaappilöytöjä. Jakku Seppälän mallistoa toooodella kaukaa. Oli vuosia vähän kutistunut, mutta ilokseni tänä kesä mahtui kivasti päälle! Toppi Naisten Pukutehtaalta parin vuoden takaa ja caprit kesän alelöytö KaijaS:n valikoimista.

Ehkä jo ensi viikolla syksy saapuu ja sitten nämä ovat vain arkistomuistoja. Mutta nyt kun laittelen näitä tänne blogiin, näistä jää paremmat arkistomuistot kuin pelkistä mielikuvista. Sen olen jo oppinut, että omaan muistiin nojautuminen ei ole varmin tapa muistaa asioita oikein.

Se, mitä minun täytyy seuraavaksi tehdä, jos haluan näitä kuvia tänne blogiin laittaa on, että kuvausjärjestelyjä pitää kehittää. Itse kännykällä otetut kuvat ei oikein ole julkaisukelpoisia laadultaan. Ja mitä enemmän valon määrä vähenee, sitä hankalampaa kuvien ottaminen tulee olemaan.

Kutsu kauneuteen

Innostuimme kaverin kanssalähtemään ensimmäistä kertaa Sokoksen järjestämään "Kutsu kauneuteen" -tapahtumaan. Ideana siellä on, että joukko naisia pääsee nauttimaan pienestä tarjottavasta ja samalla joku meikkitaiteilija tai vastaava markkinoi tietyn tuotemerkin tuotteita.

Tämän illan tuotemerkkinä oli Sensai. Merkkiä oli buffaamassa meikkaaja Lalli Savolainen. Itse en ole koskaan käyttänyt mitään Sensain tuotteita. Tiedän, että monien suosikki on merkin ripsiväri.

Minulle kokonaan uusia tuotteita oli useita ja kiinnostus niiden testaamiseen syttyi. Ostin kokeiltavaksi Smoothing Water Make-Up Base tuotteen, joka laitetaan kasvoille kosteutuksen jälkeen mutta ennen meikkivoidetta. Pohjustusvesi lupaa "luoda napakan näkymättömän kerroksen, joka tekee ihosta kiinteämmän, sileämmän ja optimaalisesti valmistellun muita meikkituotteita varten." Lisäksi halusin kokeilla myös sarjan meikkivoidetta.

Lalli Savolainen valitsi minulle meikkivoiteeksi sarjan "kevyemmän" vaihtoehdon eli puolimatan pitkäkestoisen samettisen pinnan jättävän meikkivoiteen. Tämän meikkivoiteen alle suositellaan juuri tuota pohjustusvettä. Samalla hän suositteli opettelemaan meikkivoiteen levittämisen siveltimellä. Tähän asti olen levittänyt meikkivoiteen yleensä ihan sormilla. Joskus aiemmin käytin myös kostutettua meikkisientä, jolla yleensä sai kyllä kauniin pinnan, mutta sieni "söi" itse voidetta reilummin.

Sarjassa on myös ravitsevampi ja vähän peittävämpi meikkivoide, mutta Lalli kallistui minun ihoani katseltuaan ja kokeiltuaan tuota kevyempää versiota kasvoilleni, suosittelemaan sitä minulle.

Tiesitkö, että kaupassa meikkivoiteen väriä pitäisi verrata kaulan ja dekolteen väriin ja kokeilla leukaan? Etenkin tuo värin kokeileminen leukaan oli minulle uusi asia. Kämmenselkään tai vastaavaan olen tähän asti kokeillut, mutta Lalli siveli meikkivoidetta leukaan ja kieltämättä kun katsoi peilistä, niin pystyi paremmin arvioimaan sävyn soveltuvuutta itselle, kun se näkyi kasvoista.

Lopuksi saimme vielä pienet VIP-lahjapussukat, joista paljastui kokeilupakkaukset kaksivaiheiseen puhdistukseen tarvittavaa puhdistusöljyä ja toisessa vaiheessa käytettävää puhdistusvaahtoa. Tämä kaksivaiheinen puhdistus oli myös minulle uusi asia, mutta muutamat mukana olleet naiset olivat sitä jo kokeilleet ja heidän käyttökokemuksensa olivat myönteiset. Nyt on mukava päästä itse testaamaan. Puhdistusöljyn luvataan poistavan jopa kevyen/normaalin silmämeikin. Vahvan silmämeikin puhdistukseen suositeltiin erillistä silmämeikin puhdistusainetta. Lisäksi pussukan pohjalta löytyi pieni purnukka yön yli pidettävää naamiota. Naamiolla on hauska lapsuustuoksu. Se nimittäin tuoksuu ihan Vitalis-voiteelle :)


Todella mukava ilta kauneuden parissa. Kyllä tuollainen kummasti piristää työviikkoa ja antaa itselle intoa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan!

Aktiivisuusranneke - motivaattori vai stressaaja?

Minussa asuu sisällä pieni epäkurantti insinööri. En osaa koota suklaamunasta tulevaa härpäkettä, mutta tykkään mittailla ja säätää. Siitä seuraa myös sitä, että suhtaudun moniin asioihin todellisella vakavuudella. Niin kuin esimerkiksi liikuntaan tai koko "elämäntaparemonttiini" (itse asiassa inhoan tuota sanaa, koska ei kyse mistään remontista, vaan uudesta, erilaisesta tavasta elää). Ja jotta voi vakavasti "suorittaa", pitää todentaa. Ja siihen pitää olla mittareita!

Minulla on ollut käytössä aktiivisuusranneke viime joulukuusta lähtien. Mittari ei ole ranteesta juurikaan poistunut sen jälkeen kun sen siihen laitoin. Aluksi pomppasin ylös ja olin aktiivinen heti kun alkoi punaista näkyä merkkinä passiivisuudesta. Sittemmin se into on laantunut, mutta tilalle on tullut tavoitteiden saavuttaminen ja tavoiteonnistumisien pituuden kasvattaminen.

Kesälomalla, kun oli aikaa enemmän myös liikuntaan, homma meinasi mennä ihan överiksi. Laite kasvattaa tavoitetta tasaisesti sen mukaan kun niitä saavuttaa. Mitä enemmän rehkii, sitä enemmän pitäisi rehkiä... periaatteessa hyvä juttu, mutta mun kaltaiselle tosikolle voi käydä stressaavaksi. Ja kun aina ei jaksa tai viitsi liikkua samalla tavalla (kävellä/hölkätä), niin tällainen perusmittari on niin uuno, että se ilmoittaa vaikkapa tunnin salitreenin päätteeksi "nyt olet ollut liian passiivinen, liiku nainen"! Kysyy välillä huumorintajua. Jos hankkisin laitteeseen myös sykevyön, niin silloin se palvelisi laajemmin myös muissa liikunnoissa. Mutta koska omistan myös sykemittarin erikseen, niin en ole tähän hankkinut erillistä lähetintä.

Pari-kolme viikkoa sitten ranneke sanoi sopimuksen irti kesken leikin. Ensijärkytyksestäni toivuttuani laite pyöri viikon verran pöydällä ja mietin vienko korjattavaksi vai en. Lopulta vein, lähinnä koska minua ärsytti, ettei se kestänyt edes vuotta normaalissa käytössä. Huollossa ranneke viipyi parisen viikkoa ja perjantaina kävin hakemassa sen (tai itse asiassa sain uuden tilalle) kotiin. Tänään laitoin sen ranteeseen ja miten kävi? Olen taas päivään tuijotellut lukemia ja miettinyt mitä voisi tehdä lisää että saisi tavoiteaskeleet täyteen. Olin jo vieroittunuut koko vehkeen tuijottelusta!

Tälle illalle puuttuu vielä 960 askelta. Täytyy varmaan kävellä ympyrää olohuoneessa. Toinen hyvä vaihtoehto olisi sohvan ja jääkaapin väli, mutta taidan jättää sen vaihtoehdon nyt väliin.

Liikunnallista viikkoa!