Ylämäki - alamäki... elämä on

Reilun viikon sain kärvistellä tuon flunssan kanssa. Muutama päivä meni vähillä syömisillä kun mikään ei maistunut. Tuo tilanne on kyllä jo korjautunut. Viikolla kävin kerran varovasti kokeilemassa kuntosalillakin. Se meni ihan hyvin kun tein vain peruslihastreeniä ja jätin kaikki sykettä nostattavat jutut tekemättä. Nyt olen parina päivänä kokeillut aerobista liikuntaa ja jotenkin se jo sujuu ilman että keuhkot sippaa.

Ravintopuoli on sitten ollut vaihtelevaa. normiarjessa olen onnistunut pysymään kohtuudessa. En ole onnistunut noudattamaan tiukkaa dieettiä, mutta isot överit olen saanut myös väistettyä. Ainakin melkein. Olin tuossa kolme päivää työmatkalla hotelliruuassa ja sen voi arvata, että ihan ei mennyt dieettikirjan mukaan. Koska normiarjessa käytän hyvin vähän suolaa, niin nyt on vähän vaikea arvioida todelllista painoa, koska tuo "ravintolasuola" näkyy ja tuntuu vielä kropassa. Ehkä huomenna voisi punnita ja katsoa vähän suuntaa.

Itse pidän kuitenkin kaikkein tärkeinpänä sitä, että olen saanut nyt taas tuosta liikunnasta "kiinni" ja tuntuu, että flunssa ei enää estä oikeastaan mitään liikkumista. Se on kuitenkin minulle se tärkein ja merkittävin juttu, vaikka sanotaankin että isoissa painoissa ravinnolla on suurempi merkitys kuin liikunnalla painon pudotuksessa. Näin se varmasti onkin, mutta kun liikkuu voi syödä vähän enemmän ja onhan sitä poissa jääkaapilta  sen aikaa :)

Pikainen päivitys tehoviikkojen fiiliksistä

Pääsiäisen jälkeen alkanut "tehokuuri" starttasi hienosi; fillarilla töihin ja ruokailut ruodussa :D. Liikuntaa ja syömisen hallintaa kesti torstai-iltaan asti. Silloin iski flunssa ja vei naisen sängyn pohjalle. Ruoka ei juurikaan maistunut, mutta ei tullut liikuntaakaan :(

Tämä viikko on nyt sitten mennyt toipuessa. Keuhkot on edelleen kipeinä ja liikuntaa ei ole tullut tälle viikolle lainkaan. Nyt on paraneminen edennyt hyvään vaiheeseen; ruoka maistuu taas! Toivottavasti viikonloppuna pystyn myös liikkua siten, että keuhkot kestää hengästymisen.