Olen jo useita vuosia ollut sitä mieltä, että itselleen (ja vielä vähemmän kanssakulkijoille) ei tarvitse tehdä lupauksia yhtenä kalenteripäivänä vuodessa. Nyt kun vuosi on jo hyvässä vauhdissa voin siis tehdä lupauksia ja esittää ne tässä jopa julkisesti. Lupaukseni on, että pyrin lopettamaan suorittamisen. Yksi näkyvä esimerkki suorittamisesta on tämä blogi. Halusin tämän, koska kuvittelin että minulla olisi jotain oikeasti ammatillista jaettavaa. Höpön pöpön! Siispä laajennan sisältöä, mutta en hylkää blogialoitusta vielä tähän. Kunnon suorittajana en tietenkään voi luovuttaa, Jatkossa tänne tulee (toivottavasti) merkintöjä useammin ja laajemmalti omasta elinpiiristäni. Voi olla, että joskus sekaan mahtuu myös jotakin ammatillista ajattelua tai tekemistä.
Tapasin tänään ystäväni N:n jonka kanssa keskustelu kääntyi heti alussa sairauksiin. Olen aina pitänyt sairauksista puhumista vanhuuden merkkinä, mutta nyt en halua vielä uskoa itsestäni vanhaa vaikka keskustelu kulkikin vaivasta toiseen. Siinä vaivat läpikäytyä aloimme pohtia erilaisia parannuskeinoja ja -kikkoja. Päällimmäiseksi jäi tunne, että kun ihminen on tarpeeksi sairas niin hän on valmis kokeilemaan mitä tahansa avun saadakseen. Jäin pohtimaan tätä ajatusta ja sen sovellusta omaan elämään. Miksi ihminen ei voisi olla viisas ja hoitaa asioitaan kuntoon jo ennen "pakkoa"? En ole ihan varma vieläkö minulla on vapaaehtoinen mahdollisuus tehdä itse jotain vai olenko jo pakon edessä, mutta yritystä pitää ruveta näkymään!
