Lähetys menossa

Ensimmäinen virallinen verkkokurssini on nyt sitten käynnissä. Pelottaa. Miten onnistun teknisesti ja entä millaisen sisällön sain kasaan? Hirvittää, entä jos epäonnistun ja mokaan? Joku sanoi, että moka on lahja. No joo, ehkä pitkällä aikavälillä, mutta kyllä se silloin sapettaa kun sen tekee.

Minulla oli yksi harjoituskurssi, jossa ei ollut lähiopetusta, mutta ei vielä täyttänyt varsinaisen verkkokurssin kriteerejä (ainakaan minun asettamia). Sehän meni loistavasti. Kunnes huipennuksena piti olla verkkotentti. Ensin alkoi tulla opiskleijoilta viestiä, etteivät näe kysymyksiä. Minä paniikissa katsomaan mitä on tehtävissä. Puolen tunnin hikisen ähräämisen jälkeen onnistuin saamaan yhden (!) vaivaisen kysymyksen näkyviin. Vähänkö otti pattiin!

Toisaalta tämä on eka kerta. Kenen eka kerta on ollut täydellinen??

Lupauksia...

Olen jo useita vuosia ollut sitä mieltä, että itselleen (ja vielä vähemmän kanssakulkijoille) ei tarvitse tehdä lupauksia yhtenä kalenteripäivänä vuodessa. Nyt kun vuosi on jo hyvässä vauhdissa voin siis tehdä lupauksia ja esittää ne tässä jopa julkisesti. Lupaukseni on, että pyrin lopettamaan suorittamisen. Yksi näkyvä esimerkki suorittamisesta on tämä blogi. Halusin tämän, koska kuvittelin että minulla olisi jotain oikeasti ammatillista jaettavaa. Höpön pöpön! Siispä laajennan sisältöä, mutta en hylkää blogialoitusta vielä tähän. Kunnon suorittajana en tietenkään voi luovuttaa, Jatkossa tänne tulee (toivottavasti) merkintöjä useammin ja laajemmalti omasta elinpiiristäni. Voi olla, että joskus sekaan mahtuu myös jotakin ammatillista ajattelua tai tekemistä.

Tapasin tänään ystäväni N:n jonka kanssa keskustelu kääntyi heti alussa sairauksiin. Olen aina pitänyt sairauksista puhumista vanhuuden merkkinä, mutta nyt en halua vielä uskoa itsestäni vanhaa vaikka keskustelu kulkikin vaivasta toiseen. Siinä vaivat läpikäytyä aloimme pohtia erilaisia parannuskeinoja ja -kikkoja. Päällimmäiseksi jäi tunne, että kun ihminen on tarpeeksi sairas niin hän on valmis kokeilemaan mitä tahansa avun saadakseen. Jäin pohtimaan tätä ajatusta ja sen sovellusta omaan elämään. Miksi ihminen ei voisi olla viisas ja hoitaa asioitaan kuntoon jo ennen "pakkoa"? En ole ihan varma vieläkö minulla on vapaaehtoinen mahdollisuus tehdä itse jotain vai olenko jo pakon edessä, mutta yritystä pitää ruveta näkymään!